keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kiinalainen tussimaalaus

Juhannuksen jälkeen lähdimme ystäväni kanssa Budapestiin.
Hieno kaupunki, mutta paras anti oli Kansallisgalleriassa Linnavuorella: Qi Baishin upea näyttely!
Mistään Qi Baishista en ollut ennen kuullutkaan, mutta sain vinkin mielenkiintoisesta näyttelystä juuri ennen lähtöä ja sinne mentiin.

Wikipediasta: Qi Baishi (January 1, 1864 – September 16, 1957) was an influential Chinese painter.

Olen aina ihaillut kiinalaisia tussimaalauksia ja ajatellut, että sitten joskus minäkin harjoittelen.
Ostin jopa Pekingistä 2005 pensselit, joita en ole kuin kokeillut. "Joo, ihan kivat".


Hämmästyin miten kookkaita nämä Qin teokset olivat, kun olin kuvitellut tussimaalauksia ylipäätänsä pienemmiksi! Olisin voinut olla galleriassa ikuisuuden ja upota kuvien maailmaan.

Näyttelyn jälkeen teosluettelossa olevat pikkuruiset kuvat näyttivät ihan naurettavilta eikä niissä näkynyt pensselin huikeaa lentoa ja hienoa, monivivahteista jälkeä.

Budapestistä palattuamme vaivuin hyvin tuttuun tunteeseen: turhautuminen, enkä saanut otetta mistään.
Koska mikään vanha ei innostanut, ajattelin tehdä edes jotain. Keräilin netistä Qin teoksista kuvia ja tallensin ne kannettavaani. Kannoin kannettavani parvekkeelleni, minne laitoin keväällä pienen työpöydän ja otin mustan vesivärin, pensselit, jotka jo mainitsin ja muutamia värejä. Paperiksi otin luonnospaperia, etten kitsastelisi määrän kanssa. Päätin vain harjoitella vaikka harjoittelu onkin ärsyttävää...aina pitäisi saada aikaan jotain valmista. Typerä ja epäviisas ajatus, joka saisi nyt kyytiä.

Katsoin siis Qin teoksista mallia ja yritin itse perässä. Ensimmäiset kokeilut: "Tästä ei tule kyllä yhtään mitään, taidan lopettaa". Jatkoin silti. Ja jatkoin niin kauan, että parvekkeen lattia oli täynnä harjoitteluita.





Lopulta maalailu alkoi tuntua vaivattomalta ja hauskalta enkä ottanut sitä enää niin vakavasti.
Joistain tuli ihan hauskoja, ei ainoastaan kopioita vaan kopioiden uusia tulkintoja.

Qi Baishi oli sitä mieltä, että luonto on se mikä se on ja kun ensin on havainnoinut sitä, niin sen jälkeen muste ja sivellin luovat toisenlaisen maailman.

Pupujussi ja mustajussi

Ja sitten aloin uskoa, että voisin kokeilla tätä tekniikkaa niin, että maalaisin ilman mallia. En tietysti nyt vaan joskus.......eläkkeellä?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti