Kuihtuneita kukkia ja violetti pilvi

Parvekeremontti täytti työhuoneeni parveketavaroilla ja "jouduin" viettämään aikaani muualla.
Esim. sushilla ystävien kanssa. Olipas harmillista:).

Olin kerännyt mökiltä viikonloppuna kukkia piirtämistä varten ja nekin ehtivät lakastua, mutta eilen illalla huomasin niiden kiehtovat, kuihtuneet muodot. Piirtämään siis! Taas oli kello jo 22.

Sitten huomasin, että taivaalle oli ilmestynyt violetinvärinen jännä pilvi, jonka takana oli heleää vaaleansinistä ja vaaleanoranssinkeltaista. Miten hieno vastaväriauringonlasku! Piirtelin taivasta kukkien taakse. Niin kaunista ei pysty kyllä koskaan kopioimaan!
Ja tässä luonnoksessa pilvi näyttää ihan siniseltä....

Luonnoksia orkideasta

Eilen illalla aurinko paistoi ihanasti  olohuoneeseeni ja pöydällä olevaan orkideaan.
Halusin kuvata sen ja niin tein.

Kello 22.00 hain paperia ja aloin piirtää orkideaa.
Olen aina halunnut piirtää kukkia, koska niiden muotokielessä on jotain äärimmäisen herkkää eleganssia ja samalla mystistä voimaa. Mutta kukkamalaarilla tai piirtäjällä on usein mummon merkki otsassa. Nyt siis minullakin on :).

Kun piirsin tätä kuvassa olevaa orkideaa, tunsin, että löysin sen syvimmän olemuksen
Vaikka se ei välittyisi luonnoksessani, niin ainakin tunsin sen sisälläni.
Ymmärsin sen muodon kielen.
Tunsin sen muodon kielen.
Olin yhtä sen muodon kanssa.
Olin orkidea.
Nyt olen taas ihminen:).

Nalle Huh maalaukset, koevedos ja origami

Viikko on mennyt paaston sekaisessa sumussa ”mulla on nälkä ja väsyttää”, mutta tänään oloni oli energinen ja ryhdyin toimeen.

Kuvasin Nalle Huh temperamaalaussarjani kokonaisuudessaan, vihdoinkin.
Ensimmäinen maalaus on aloitettu jo loppuvuodesta 2011 ja viimeinen tuli valmiiksi keväällä 2014. Mutta vieläkään ne eivät ole olleet näyttelyssä. Kolme niistä kävi näyttäytymässä viime kesänä Mältinrannan ”Taiteilija vailla nimeä” näyttelyssä, mutta loput ovat odotelleet kaapissa. Olisi tyhmää alkaa myydä niitä ennen sellaista näyttelyä missä ne olisivat kaikki, mutta siinä minun musta aukkoni taas paljastuu. Töiden kuvaaminen, niiden käsitteleminen tietokoneella, näyttely - ja apurahahakemusten laatiminen, töiden kehystyttäminen sekä vedosten muovittaminen ja myyntiin laittaminen jne. saavat vapaan sieluni voimaan pahoin. Tiedän, että se on osa kuvataiteilijan toimenkuvaa ja arkea, mutta….

Jaahas, maalaukset ovat vähän vinksinvonksin.

Onneksi kuvasin työt myös yksittäin. Tässä Mâhakala-suojelija Nalle Huh.

Kuvaamisen jälkeen vedostin prässillä kahta eri japanikoira-sarjan kuvaan pohjavärejä. Tältä toinen niistä näyttää nyt. Oikealla oleva kuva on laatta ja toinen on vedos. Näitä jatkan ensi viikolla.

Omakuva näyttää tulleen samalla prässin laattaan heijastuneena.

Myöhemmin iltapäivällä tuli idea. Mitä jos origamin tekisi japaninpaperille ja sitten painaisi siihen pintaa esim.puupiirroslaatalla. 

Väsäsin origamin, kaivoin vanhan puupiirroslaatan ja vedostin.

  

Olisiko se kivemman näköinen, jos sen pinnan painaisi ensiksi ja sitten vasta taittelisi?

Runo polusta

                                                    Samaa polkua ei kannata kulkea kahdesti.

                                                    Jos niin teen, joudun kantamaan pientä koiraani,

                                                    koska se tietää,

                                                    tämä hetki on jo kerran eletty.

Taidepäiväkirjan alkusanat

Tämä on Tiinan TaidePäiväkirja, joka alkaa nyt toukokuussa 2015.
Ajatuksenani on päivittää tänne uusia kuvia, mutta ehkä myös vanhoja teoksiani, jos kuvilla on yhtymäkohtia toisiinsa.
Koska blogini on taidepäiväkirja, tulee tänne kuvien lisäksi kaikkea havaitsemaani, kokemaani ja mitä saan niistä luotua, on se sitten luonnoksia, runoja tai ruokareseptejä.
Päiväkirjassa niin kuin elämässäkin voi tapahtua kaikenlaista.