Äkillinen inspiraation hetki

Välillä tulee yllättäviä inspiraation hetkiä vaikka sitä ei ole hakenut tai edes odottanut.

Oppilailleni olin kertonut, että Nokian Kuvataiteilijat ry järjestävät taas PRINTTI, valtakunnallisen pienoisgrafiikan näyttelyn Nokian Taidetalossa. Näyttelyyn saa ehdottaa kolmea vedosta, joiden kuvapinta on 15x15cm ja paperin koko 20x20. Kannustin heitä tekemään sen kokoisia vedoksia ja osallistumaan näyttelyyn.

 

 

Itsekin olen osallistunut siihen kerran. Olin ajatellut, että kerta riittää. Mutta sitten huomaisin keskiviikkona ottavani kolme tyhjää laattaa, pari japanilaista korttia malliksi ja alkavani piirtää taas niitä minun japanikoiriani.

No, en uskonut saavani niitä ainakaan vedostettua. Viikonloppuna pidin grafiikankurssia, koirat olivat hoidossa ja perjantai-iltana kello 22.30 meninkin työhuoneelle vedostamaan. Sain koevedokset valmiiksi helposti. Kuvittelin, että siihen pisteeseen ne työt sitten jäävät. 

Lauantaina töiden jälkeen, kun olin tehnyt suursiivouksen kotona ja monta muuta asiaa, laitoin vähän bluesia spotifysta ja menin taas grafiikan vedostamisen äärelle kello 21.30.

Ihme ja kumma, kolme hyvää vedosta sieltä ilmaantui ilman sen kummempaa sählinkiä. Aika harvoin vedostaminen on näin helppoa! Sitten kun saisi ne vielä postiin...

Maailmankaikkeuden leikkiä

Viime viikolla viipotin syyslomaisena mökillä, mutta sain kolme piirustusta tehtyä!

Ihme, koska pääasiallinen toimintani oli  istua terassilla, katsoa järvelle ja juoda kahvia. 

Tämän harrastuksen joutuu nyt jättämään yli puoleksi vuodeksi, koska mökki menee talviunille. Voisinpa minäkin mennä…

Olemme saaneet  stonehenge- tutkimukseemme mukaan toisen ystäväni, joka on luvannut säveltää äänimaiseman ”Stonehengen arvoitus”-videoomme (tai mikä sen nimi sitten tulee olemaankaan, tämä voisi olla ehkä tutkimuksemme työnimi ). 

Näin me entiset atlantislaiset keräännymme yhteen muistamaan miten Atlantiksen energiat saisi uudestaan käyttöön. Tämä voi kuulostaa höpöltä ja varmaan onkin, mutta…

On turha väitellä mikä tässä maailmassa on totta ja mikä harhaa, koska kukaan ei kuitenkaan koskaan voi tietää.   
Ehkä tämä kaikki on vain maailmankaikkeuden leikkiä elämällä, joka elää meidän kauttamme, ehkä ei. 

Leikimme niillä leluilla, jotka meille on annettu. Lelut voivat olla älyllisiä, taiteellisia, kehollisia, tunneälyllisiä vai mitä vain. Useimmat meistä kuitenkin käyttävät vain murto-osan omasta kapasiteetistaan. Sekin on atlantislaista viisautta, joka kehottaa uskaltamaan ja uskomaan omiin kykyihimme ja käyttämään niitä.

Se, mitä uskon olevani, voi olla paljon enemmän kuin osaan edes kuvitella.

Tällä kerralla laitoin kuviksi vain yksityiskohtia piirustuksista. Tekstien vuoro on ensi kerralla. Niiden paikkaa, tekotapaa jne. olen jo mietiskellyt ja sille asteelle se on vielä jäänyt.

 

Käsi vie, mieli lepää

Nyt niitä piirustuksia tulee. Sananmukaisesti. Otan vain puuvärit, katson hetken millä värillä aloitan ja sitten annan käden viedä. Parhaimmassa tapauksessa käsi piirtää ja mieli katselee. Loppuvaiheessa piirrän yksityiskohdat harkiten ja annan mielenkin osallistua touhuun.

Mutta perjantaina sain hyvä opetuksen. Ensin piirsin enkelijoukon, mikä kuvassa näkyy ja sen jälkeen ajattelin reteenä piirtää vielä toisenkin yhtä hyvän. Ajatus kyllä tuli ennen kuin aloitin, joka sanoi että: ”Vain yksi päivässä”, mutta ohitin sen. Aikaa oli, miksi en siis käyttäisi sitä? Piirsin ja piirsin. Ei hemmetti, ihan kamala. Käänsin kuvan toisinpäin, no, aika hyvät viivat, jatketaan. Piirsin ja piirsin, ei hitto, ei tästä tule mitään. Olin ärsyyntynyt ja vihainen itselleni, miksen kuunnellut sisäistä opastani. Kuva oli ruma ja ikävä. Revin sen suht´neutraalilla mielentilalla, etteivät koirat pelästy vihaiseen tunnetilaani ja laitoin sen turhautuneena paperiroskikseen. Useampi tunti meni turhaan piirtämiseen, mutta mitäs olin niin ahne. Oppilaani ilmaisi juuri tämän oikean sanan "ahne", kun seuraavana päivänä tilitin prosessiani. Sitä se oli.

Tässä nyt seuraillaan kuinka kauan tämä flow pysyy yllä. Yleensä prosessi loppuu siihen, kun keksin tehdä kaikkea muuta kuin kyseistä toimintaa (vaikka tiskaamista) enkä saa langanpäästä kiinni vaikka kuinka yrittäisin. Se on sen merkki, että projekti on ohi. Niin se on aina mennyt.