Cheek lopettaa, minä kaipaan

Tällä kertaa vähän erilainen blogikirjoitus jännästä elämänprosessista ja nuoruudenmuistoistani. Cheek on tänä pimeänä alkutalvena ollut” syypää mun hymyyn” ja mitä kaikkea se toi mukanaan selviää täältä!:)

 

Harjoittelua

 

 

Alkusyksystä-ja talvesta olin ystävieni kanssa ottanut tavaksi katsoa perjantai-iltaisin "Vain elämää" ohjelmaa. Keski-ikäisten peruspullaa, televisioviihdettä, punaviiniä ja aina herkän paikan tullessa liikutusitkut. Viimeisessä jaksossa kerrattiin artistien sovittamat ja laulamat kappaleet ja katsoin sen yksin ilman sitä punaviinilasiakaan. Sitten tapahtui jotain..

En tiedä missä vaiheessa tunne nousi, mutta yht´äkkiä tunsin rakastavani...
Cheekiä!!!!

Ei!!!!!

Mikä ihmeen Cheek? Hyvä, että edes tiesin hänen olevan artisti saati sitten, että mikä artisti.

 

Mitä ihmettä tapahtui, olinko sekoamassa? Olin pitänyt hemmoa ylimielisenä starana, eikä säälipisteitä ollut herunut edes koskettavissa biiseissä. Eikä hiphopkaan ollut koskaan koskettanut, kiinnostanut tai sykähdyttänyt. Olinhan viettänyt nuoruuteni Lahdessa, punkkariporukoissa. Vasta sitten kun olin jo taidekoulussa, Lahteen alkoi pikkuhiljaa rantautua hupparilökäpöksy hiphoppariräppärit. Minä olin silloin jo täysikäinen ja sain vedellä laillisesti lonkeroa Torvessa.



Paperista askarreltu mikrofoni

Ohjelman jälkeen aloin lukemaan netistä, mikä tyyppi tämä Cheek oikein oli ja miksi ihmeessä nämä tunteet häntä kohtaan heräsivät kuin tyhjästä.

Asia selvisi hyvin pian. Lahti. Cheek on Lahden lapsia niin kuin minäkin. Kiinnostuin yhä enemmän tästä yhteensattumasta ja tunteestani. Etsin spotify listaani Cheekin biisejä, katsoin hänen videoitaan ja nautin rakkaudentunteestani täydellä teholla. Aivan kuin olisi saanut hänestä virtapiirin, ihmeellisen kosketuksen omaan nuoruuteeni ja ymmärrykseen sitä kohtaan. Tietysti varasin myös kirjastosta hänen kirjansa, luin sen kolmessa päivässä ja hihittelin "yhteisille muistoille". Kasisali, rundi, Carrols, patari ja tietysti ne nuoruuteen liittyvät kipeät tunteet: vihaisuus, turhautuminen, ongelmalliset vuorovaikutussuhteet, kontrollin menettämisen pelko, kapinahenki auktoriteetteja kohtaan jne.

 

Cheek teki ensimmäisen keikkansa Kasisalilla ja kertoi luvussa 15:
"Kasisalin manageri on kuulema kertonut, että paikan meininki on muuttunut siistimmäksi viiden-kuuden vuoden takaisista ajoista, jolloin se oli punkkareiden mekka, ja paikkaan vetivät yleisö Apulannan, Tehosekottimen ja Karkkiautomaatin kaltaiset yhtyeet. Silloin Lahti oli vielä rokkareiden ja punkkareiden kaupunki, ja Kasisalin pihalla kiskottiin kiljua muovista mehukattitonkista" (JHT Musta lammas, kirjoittanut Mikko Aaltonen 2016).

Minä ja kirjeenvaihtokaverini Treblinkan Jantsa, "Toinen Vaihtoehto"- lehden tekijä Lahden vpk:lla

 

 

Minäkin pyörin punkpiireissä ja pogosin Kasisalilla Sa-Intin, Syövän, Maho neitsyen, Terveiden käsien, Treblinkan  ja muiden bändien jyskeessä. Tukka laitettiin pystyyn viiksivahalla tai sokerivedellä, kynsiin, huuliin ja silmiin mustaa meikkiä, farkut kuvioitiin juuriharjalla ja kloriitilla ja iskän mustaan kuluneeseen t-paitaan iskettiin niin monta hakaneulaa, kun löydettiin. Setäni huomauttikin kivasti, että "se on tukka on kuin petolinnun perse". Sitten oli vielä armeijan takki, jonka selässä luki jotain "viisasta", olisikohan se ollut "Mikään täällä ei ole kuolemisen arvoista". Toiseen hihaan oli piirretty anarkian merkki ja toiseen rauhan merkki. Kiljuakin joskus join, mutta parasta oli Sorbus eli Soppa, halpa ja vahva pihlajanmarjaviini, jota laitettiin teemaan sopivilla tarroilla koristeltuun muovipulloon puoli litraa. Siitä tuli juuri sopiva känni. Täysi-ikäisenä sain synttärilahjaksi Sorbuspullon (jota nykyään ei enää edes valmisteta), mutta jo pelkkä haju sai minut voimaan pahoin.

Takissa tai laukussa olleita rintamerkkejä

Onneksi nuoruuteeni kuului myös olennaisena osana tanssiharrastus, joka piti minua enemmän huipulla kuin kuilun pohjalla. Punkkia enemmän rakastin Madonnan musiikkia ja tanssia, Flashdance tanssielokuvaa ja Famea, jotka pitivät yllä intohimoani tanssimiseen. Katsoin tanssiosuuksia uudestaan ja uudestaan, olihan jo vhs-videokasetit saapuneet markkinoille.

Muistan kun iskä kantoi videonauhurin kotiin ja äänitin kaseteille järjestelmällisesti Mikko Alatalon juontamaa "Hittimittari" ohjelmaa. Kävin tietysti myös erilaisilla tanssitunneilla, aerobodauksessa, taitoluistelussa, telinevoimistelussa, punttisalilla ja osasin Jane Fondan kirjan jumppaliikkeet ulkoa.

 


Tanssiesitys, minä keskellä

Minäkin olen esiintynyt Kasisalilla, vuosi oli -84 tai -85. Kyseessä oli nuorisotapahtuma, johon meidät oli pyydetty esiintymään.  Olimme voittaneet sitä ennen tanssiryhmämme kanssa jonkinlaisen nuorten tanssikilpailun, joka pidettiin muistaakseni Lahden suurhallilla.

Se oli perjantai-ilta ja "valmistauduimme" esitykseen Kasisalin takahuoneessa. Esityksemme oli Michael Jacksonin "Thriller" (sama millä voitimme kilpailun) ja muistan, että emme esiintyneet lavalla vaan salin keskellä. Hyvin se meni ja sitten palasimme takahuoneeseen. Yht´äkkiä sinne ryntää Reija, seinänaapurimme ja samasta tanssiseurasta oleva täysi-ikäinen nainen. Hänen ensimmäiset sanansa ovat:" Mikä täällä oikein haisee?". Ja sitten hän tajuaa:" Tehän ootte ihan kännissä!". Ja niinhän me oltiin enkä yhtään muista kuka meille oli alkoholia hakenut ja mitä laatua. Sehän ei toki ollut ensimmäinen eikä viimeinenkään kerta kun hoipertelimme kännisinä Kasisalilla .

No, tuskinpa se Cheekkään ihan selvin päin on ollut esiintyessään Kasisalilla…

Tori, minä ja känni

                                                                                                                                      

Cheekin kirjan luettuani ja sen jälkeen kun olin kirjoittanut ja lähettänyt Cheekille fanipostia, ymmärsin itseäni ja tunnettani. Koin Chekkiin  ja hänen musiikkiinsa "rakastumisella" äkillisen samaistumisentunteen siihen nuoruuteni osaan, jota en ollut vielä osannut ja kyennyt katsomaan aikuisen myötätuntoisella asenteella ja ymmärryksellä. Nuoruus oli mennyt, mutta silti se "eli" minussa.
Cheekin ”rakkauden” avulla kävin läpi omia nuoruuteen liittyviä kokemuksia ja koin itseymmärryksen ja myötätunnon itseäni kohtaan; tein sen, minkä silloin osasin.

Tällä hetkellä voin ajatella nuoruuttani niin, että siinä olevat tunteet eivät palaa kehooni ja mieleeni kokemuksentilana. Se on vain muisto ilman tunnelatausta ja meidän kivussa eläneiden nuorten tarina, joilla on yhteisesti jaettu haavoittuvuus. Tämä samaistuminen yhteiseen haavoittuvuuteen oli se, mikä eheytti.
Tunne Cheekiä kohtaan alkoi himmentyä sitä mukaan kun oma peilikuvani haalistui nuoruuden kokemuksille, mutta halusin silti vielä saada päätökseen tämän kauniin ja todella huvittavan episodin, prosessin. Ja lopultakin, ei  ole niin väliä ketä tai mitä rakastaa, kunhan vain tavoittaa sen tunteen edes jostain. Tunne ravitsee kehoa ja mieltä, tuottaa ilon ja innostumisen säveliä elämään.


Itsenäisyyspäivänä ystävien luona pukeuduin räppäriksi ja sain kauniit taustalaulajatanssijat Aniirista ja Oniasta. En valitettavasti löytänyt itseltäni sellaisia housuja, jotka olisivat pikkuhiljaa persuuksista valunut alaspäin niin kuin Cheekillä, mutta muuten olin pukeutumiseltani melko katu-uskottava .Olin opetellut ulkoa Cheekin biisin "Kuka muu muka", koska siinä on hyvä meininki ja mahtavan itseironinen asenne: EGO on ISO" jne. Esitimme playbackinä biisin ja olin ehkä mieluummin yleisräppäri kuin Cheek, jonka elekieli on suht´eleetöntä ja minä taas heiluin kuin heinämies.

Kuva: Marko Ajanki

 

Sehän meni just nappiin, itsenäisyyspäivän keikka, heitto nuoruudesta aikuisuuteen. Kipeät muistot sulivat kauniiksi nuoruuden kaipuuksi ja niinhän sen pitääkin mennä. Julkisuuden henkilöt voivat parhaassa tapauksessa toimia samaistumisen kohteena ja  johtaa jonkinasteiseen terapeuttiseen kokemukseen.

Kiitos Jare Henrik Tiihonen eli Cheek!
 

Kuva: Marko Ajanki

 

Joo, ja ei mulla ole lippua Cheekin viimeisille keikoille Lahden mäkimonttuun, minkä lähellä asuin nuoruuteni. Unohdin koko lippujutun, enhän ole mikään Cheek fani vaikka kieltämättä hänen musiikkinsa koskettaa sydämessäni olevaa sitä nuoruuden osaa, mikä innostaa ja energisoi ja opin tämän episodin aikana pitämään siitä todella paljon.
Menisin keikalle, edes tämän yhden kerran, mutta taitaapa jäädä vaan haaveeksi.

 

 

Kuka muu muka, kuka muu muka

J.H.T.

Tiedätkö on keveempää raidaa yksin edellä aikaa
tehdä juttui joita toisista ei oo tekemään lainkaan
puolet räppäreist ei tajuu rimmaamisest mitään
ennen mikkiin päästämistä pitäis kirjalliset pitää
ja vaikka kuinka koitatte, niin ette te kii saa
mä kruisaan stadissa hissukseen vetelen shiisaa
ne on trendejä mitä mä luon
ja mitkään säännöt ei pysty pitämään mua
älä esitä, älä kysele nimee
Chekkosta et parhaana päivänäskään kykene imee
moni vesseli höpöttää olevansa stadin kovin
mä kelasin rokkaa ens vuonna stadionin

Ota mallia, ota, ota mallia
tee niin kuin mä, ota mallia
kuka muu muka, kuka kuka muu muka,

Cheek Cheek Cheek
luukuta!

Kuka muu muka, kuka muu muka J.H.T.
jos et mun tyylii tajuu
se meinaa, että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka, kuka muu muka J.H.T.
jos et mun tyylii tajuu
se meinaa, että sulla ei oo tyylitajuu

Junnuna mä kuljin jengin nokassa, ne sano mua pikkupomoks
olin niin fashion et juntit huuteli vitun homoks
nyt media tituleeraa mua tyylitaituriksi
mut kutsu samaan hengenvetoon lyylitaikuriksi
abrakadabra simsalabim
tytöt ilmestyy mun luo, miks itse liikahtaisin
nuori dokaajakinkkui muotiblogaajaminkkui
fondii, brandii, razzii varattui tai sinkkui
loppuviikon jälkeen usein sipissä - oon rikki
nykyään mis vedetään niin vipissä on vippi
oon niin leija lennän täysin omilla leveleillä
edes Marty McFly ei tiedä juttui ennen meitä
mut välillä tää haippi pännii
mul on 99 ongelmaa kaikki ämmii

Ota mallia, ota, ota mallia
tee niin kuin mä, ota mallia
kuka muu muka, kuka kuka muu muka,

Cheek Cheek Cheek
luukuta!

Kuka muu muka, kuka muu muka J.H.T.
jos et mun tyylii tajuu
se meinaa, että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka, kuka muu muka

J.H.T.
jos et mun tyylii tajuu
se meinaa, että sulla ei oo tyylitajuu

Meinaan kaikki enkat rikkoo, rullaan kunnes renkaat irtoo
tänä vuonna teen taas hilloo, lehdet vertaa dingoon
mainosmiehet haluu krääsään mun nimen alle
mä teen tän levyn nyt hei pitäkää ideanne
en tee mitään mistä en kunnolla tiedä
nää leffat ja kirjat ne on tulossa vielä
duunaan mitä jehut duunaan haluutte mut eduskuntaan
mä pyöritän Suomee jo muutenkin - peruspullaa

Ego on I.S.O.
rullaan reikä päässä J.F.K.
ooo ooo o ou
edelleen E.P.M.T.
Kukaan muu ei tee tälleen
oo ooo o ou

Kuka muu muka, kuka muu muka

J.H.T.
jos et mun tyylii tajuu
se meinaa, että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka, kuka muu muka

J.H.T.
jos et mun tyylii tajuu
se meinaa, että sulla ei oo tyylitajuu