Aloittaminen on haasteellisinta

Kokeilu ja ehkä valmis kuva puuväreillä

Elämän runsautta on se, että on monia taiteen tekniikoita, joita hallitsen. Materian paljoudessa on myös yltäkylläisyyttä sekä työvälineissä, mutta nämä kaikki aiheuttavat hieman haasteita. Aina uuden projektin kynnyksellä joudun pohtimaan ja kokeilemaan mikä tekniikka ja mitkä materiaalit ja työvälineet sopivat kyseiseen prosessiin. Eikä ainoastaan se ole tärkeää mitkä sopivat, vaan myös se, mitkä tuntuvat hyvältä. Mutta mietintä on osa prosessia, joka sysää kaiken liikkeelle. Joskus voi olla, että tähän pohtimiseen menee eniten aikaa, sittenhän vain flow-tilassa puuhastellaan ja unohdetaan koko aika.

Atlantis-kortit projektin työtapaa olen mietiskellyt viime päivät ja tehnyt erilaisia kokeiluja. Ei vesivärillä, ei musteella maalaten, ei kartonkigrafiikkaa, ei puupiirrosta, ei ehkä lyijykynääkään, ehkä puuväriä?

Kokeiluja musteella ja pensselillä

Ystäväni kanssa suunnittelimme, että hahmot olisivat hieman epäselviä, aivan kuin ne tulisivat jonkun sumun takaa (merestä?) ja lyijykynäkokeilussa piirsin viivaa toisensa perään, välillä hennosti, välillä painavammin, yrittäen saada hahmon ikään kuin itse ilmaantumaan esiin. Tuloksesta en sano juuta enkä jaata, mutta se oli mielenkiintoisen meditatiivinen prosessi ja voisi toimia tässä jutussa hyvin. Mutta entäs väri, voinko unohtaa värit?
Jos olisin intohimoinen maalari, niin tekisin vain maalauspohjat ja antaisin siveltimen lentää. Mutta koska olen intohimoinen sekatyöläinen, joka tekee harvoin, jos koskaan samalla tekniikalla projektista projektiin, se joutuu aina pähkäilyjen eteen. Minkäs teet kuin vain hyväksyt tämänkin itsessäsi?

Kokeilu lyijykynällä

Olen pähkäillyt myös kuvamallien käytön kanssa. Yleensä piirrän melkein aina kuvamallien avulla.
Rakastan erityisesti vanhoja teoksia esim. Giotto de Bondonen maalauksia (synt. Firenzessä 1337) , ikoneita, keskiajan maalauksia, kiinalaisia ja buddhalaisia töitä jne. jne. Taidehistoriasta löytyy loputtomasti innoittavia kuvia, joita voi käyttää luovasti omiin tarkoituksiin.

Ei kai se niin ole, etten osaisi piirtää ilman mallia, mutta usein omasta päästä piirretyistä tulee auttamattoman maneerisia, hyvin samanlaisia. En tiedä johtuuko se huonosta mielikuvituksen ja käden yhteistoiminnasta vai onko se jotenkin yleistä, en tosiaankaan tiedä.  Vai olenko vain käyttänyt liikaa malleja, niin että en ole oppinut piirtämään "ominpäin"? Ainakin ymmärrän aikuisoppilaitani siinä asiassa, että he haluavat malliksi kuvia, koska itsekin haluan. Olisiko tässä nyt uuden haasteen paikka siis? Ehkä nyt ainakin yritän tehdä tämän projektin ihan omin pään kuvin, kävi miten kävi. Ja ainahan voi muuttaa mieltään, se on vapautta ja viisauttakin.

Pohdintaa järkevästä ja tärkeästä ja muustakin

Viime viikolla järjestelin työhuonettani niin, että vaihdoin siellä huonekalujen paikkaa ja olin täydellisen kaaoksen keskellä ihan sananmukaisesti. Sitten odotin innolla seuraavaa päivää, että pääsisin työskentelemään ja kuinkas ollakaan, sairastuin flunssaan. ”Uusi alkuni” vaikutti taas ihan joltain muulta, kuin sen piti olla. 

Vasta eilen sain luonnosvihon käteeni (uusi, Budapestistä ostettu Qi Baishi luonnosvihko muuten!) ja aloin suunnittelemaan viime kerralla mainitsemiani Atlantis-kortteja ja siinä olevia hahmoja. Jotain olimme jo ideoineet ystäväni kanssa, mutta mitään en ollut vielä piirtänyt. Ja sieltähän lähti luonnosvihkooni 15 hahmoa, niiden viisaus-ominaisuudet ja jopa tekstit! 

Kivaa oli ideoiminen, mutta sitten iski sama vanha syyllisyys.

Mitäs järkeä tässäkin puuhassa taas on? Olisiko järkevämpää tehdä vapaaehtoistyötä tai hakea lisää töitä, mistä saisi oikeasti rahaa. Onko tämä vain ajan tuhlaamista, mistä kukaan ei hyödy mitään? No, onhan se tietysti, mutta….

Mikä on loppujen lopuksi järkevää ja tärkeää? Mikä on totuus siitä asiasta, että minun täytyisi tehdä jotain ”tärkeää”? Kuka sen määrittelee ja onko minun tärkeä eri kuin sinun tärkeä?

Tiedän vain yhden totuuden ja se on se, että tosiasiassa emme tiedä paljoakaan muuta elämästä ja maailmasta kuin omat elämäntarinamme ja niidenkin tulkinnat vaihtelevat mitä suurimmassa määrin eri aikakausina.

Kuka meistä muka pystyy kaiken tämän valtavan sirpaletiedon keskellä hahmottamaan kokonaisuutta niin, että siinä olisi edes jotain objektiivista. Tuskin kukaan. Pieni, rajoittunut järkemme joutuu määrittelemään oman tärkeänsä ja järkevänsä.

Voin tehdä vain oman osuuteni omilla kyvyilläni ja toivoa, että se riittää. Edes minulle. 
Elämästä emme selviä hengissä, hyvä, jos edes järjissämme. Eckhart Tollen mukaan maailma on täynnä mielisairaita ja yhdyn tähän mielipiteeseen. 

Jos olisimme täysin hereillä, maailma ei olisi siinä tilassa missä se on. Hereillä olon ymmärrän niin, että alitajuiset tunneajatukset eivät liikuttaisi meitä vaan ne tulisivat ja menisivät samalla tavalla kuin tietoiset ajatuksetkin. Voisimme olla vain kaiken tarkkailijana, mutta emme keskipisteessä, päänäyttelijänä.

Jos katson omaa elämääni, niin se kertoo maailman ja minun yhteisestä mielipuolisuudesta. Joskus  voin kyllä havahtua katsomaan draamani kohellusta ja naurahtaa tätä näytelmää, mutta vain joskus, silloin kun olen hereillä eli hyvin harvoin :). 

Uskon lumipalloteoriaan: kun yksi muuttuu, niin muutkin saavat mahdollisuuden muutokseen.

"Viralliselta" taidepuolelta minulla on hyviä uutisia. 
Helsingin Grafoteekistä minulta oli myyty kaksi työtä ja sain näyttelyajan sinne ensi maaliskuuksi kuukauden taiteilijaksi Japanikoira-sarjallani. Siellä on seinä, mihin työt ripustetaan eikä kutsukortteja eikä avajaisia tarvita. Itse ei tarvitse edes ripustaa! Sopii hyvin minulle, joka stressaantuu juuri edellämainituista asioista. Näyttelyn hintakin on kohtuullinen ja uskon, että sen voin saada katettua teosmyynnillä. Mutta se on kyllä ihan uskon asia... 
En ole koskaan panostanut taiteeni myyntiin. Vien töitä taidelainaamoihin Tampereelle, Lahteen ja Helsinkiin, mutta vain silloin, kun muistan ja on pakko. Pakko on silloin, kun vanhat työt ovat olleet määräaikaan asti ja ne pitää vaihtaa. Ikävimpiä asioita ovat myymättömät työt kellarin pölyissä varsinkin, jos ne ovat kehystettyjä. Niin epäekologista, niin tilaavievää, niin ärsyttävää.

No, tästä tuli nyt pohdintakeskeinen juttu ja taiteet jäi vähiin, mutta jos luet tätä, olet elossa, eikä se ole itsestäänselvyys. Herätään edes hetkeksi tähän tietoisuuteen. Se on ehkä tämän päivän paras teko.

Stonehengen arvoitus

Lähiviikkoina on ollut jännittävää seurata miten draamankaari etenee elämässäni. Nyt sanoisin, että johan helpottaa ja se siitä sitten. Tosin on hyvä olla nöyrä ja ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tuodaan. Draamaa tai ei, niin se on elämää, joka tuntuu joltakin, monenlaiseltakin ja siitä kiitos: osaan tuntea ja osaan päästää irti.

Draamojen keskellä on tapahtunut mielenkiintoisia asioita, jotka liittyvät Stonehengeen. Juhannuksen jälkeen kirjoitin blogiin, että näin unta Stonehengestä ja siitä seurasi, että päätimme ystäväni kanssa lähteä sinne ensi kesänä. Sattumalta, vai mikä sitten on sattumaa ja mikä ei, tuli teemalta kaksiosainen Stonehenge dokumentti.  Ja myös ylen uutisissa raportoitiin, että

” Stonehengen alueelta, n. 3 kilometrin päästä, on löytynyt maan alta metrin syvyydestä 100 valtavaa kiveä, leveydeltään 4,5 m. Arvellaan, että nämä myös liittyvät Stonehengen palvontamenoihin.”

”Sisilian rannikolta on löytynyt 40 metrin syvyydestä valtava Stonehenge -tyylinen kivipaasi, jossa on ihmisen tekemät 3 pyöreää reikää. Saari on joskus muinoin ollut Sisilian edustalla, mutta se on uponnut suuren tulvan vaikutuksesta.”

Päätimme tehdä oman tutkimusmatkan ja selvittää Stonehenge mysteerin omin keinoin. Ystäväni intuitiota seuraten, joka sanoi, että 

”Muinainen Egypti, Stonehenge, ja Meksikon Teotihuacan ovat kaikki atlantislaisen kulttuurin aikaansaannoksia”, 

lähdimme etsimään kirjastosta asiaan liittyvää aineistoa.

Minä tulostin myös kuvia Stonehengestä ja lähdin seuraamaan niiden muotoja, mitä ne tuovat mieleen.

Kivikehän sisäosa

Päätimme myös tehdä kortit ”Atlantislaista viisautta” vrt. Tarot kortit. Siihen olemme jo keränneet hahmoja, jotka odottavat ilmentymistään ja viisaita sanoja.

Samaan hengenvetoon varasimme hotellin kesäpäivänseisauksen aikaan läheisestä Salisburyn kylästä. Se on ainoa päivä vuodesta kun Stonehengen sisäkehään pääsee sisään.
Aiomme videoida paikan päällä ja ”julkaista” omaa tutkimustamme ja materiaaliamme. Sanomattakin selvää on, että tämä tutkimus kulkee mystistäkin mystisempää polkua.

Aikuisenakin voi leikkiä tutkimusmatkailijaa ja ottaa kaikki ilo irti asioista, joita ihmismieli ei ole kyennyt ratkaisemaan.

Elämä on ainutkertainen ja suuri seikkailu, miksei siitä tekisi vielä hauskemman sellaisen. Se ei ole keneltäkään pois.

Myös oppilaiden töihin siirtyy kiinnostuksen kohteet: alku orgaaniseen arkkitehtuuriin

Rehellisyys ja Akvarellitila 2 maalaukset

Tänään olin maalaamassa Hervannan kirjastossa Akvarellitila 2 tapahtumassa. Vain muutama ihminen uskalsi tulla juttusille. Mutta hyvä niin, koska tällä kertaa (vai onko se aina niin?) maalausprosessini oli hyvin terapeuttinen ja hyvin tarpeellinen juuri sen takia.

Nimittäin viime viikkoni on ollut yhtä seikkailua tunteiden aallokoissa ja energiani on hukkunut tyrskyihin ja menetettyihin ihmissuhteisiin. Mutta niiden seurauksena olen tullut lopputulokseen, että vaikka eläisin koko elämäni  yksin ilman ystäviä,  niin tanssin sen loppuun asti REHELLISYYS kyltti kainalossani. Toivon, että pystyn olemaan aina rehellinen itselleni sekä muille ihmisille.  Rehellisyydestä kumpuaa todellinen elämänvoima, jonka avulla voisi parantaa monien haavat ja muuttaa maailman.

Ruusun kuolema

Suru

Muutos

Kun yö loppuu

Hukkuneet

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Edellisellä kerralla pohdin taiteilijuutta, inspiraatioita ja tunnetta ja mihin se johti?

Se johti siihen, että aloin kirjoittaa. Otsikkokin tuli helposti ”Miten elää sisäisten prosessien kanssa”. 

Se lähti Jed Mckennan ”Henkinen sodankäynti” kirjasta, jonka luin nauttiessani elokuun ihanasta intiaanikesästä rannalla, parvekkeella, mökillä. Löysin sieltä avainsanoja ja aiheita, jotka olen nyt kirjoittanut koneelle ja lähtenyt purkamaan niitä.

Japanikoira-sarjasta "Seikkailu"

Lapsena halusin kirjailijaksi ja kirjoitinkin serkkuni Jyrkin kanssa yhdessä kirjaa, joka alkoi samoilla sanoilla kuin Tenavien Ressu-koiran kirjan aloitus: Oli synkkä ja myrskyinen yö…. Siihen pisteeseen se myös taisi jäädä lukuunottamatta kannen kuvaa: hylätty linna ja yksinäinen auto.. Ideoita oli, mutta kirjoitustaitoa ei.

Tämänhetkinen kirjoittamisprojekti voi loppua yhtä lyhyeen kuin aikeeni kirjoittaa ja kuvittaa Pörrömöröä ja Ketun ja Kalan ystävyyttä. Puhumattakaan siitä, että kiinalaisen lääketieteen koulussa (Neijing) tein lopputyön koirien kiinalaisesta lääketieteestä ja koulun jälkeen lähdin kuvittamaan ja kirjoittamaan parannettua versiota siitä. Kuvat olin jo viime kevääseen mennessä saanut lähes valmiiksi ja kirjoitushommat olivat alkamassa, mutta kuinkas kävikään. Yhtenä päivänä katsoin kuvat läpi ja totesin, ettei minulla ole enää mitään mielenkiintoa kirjan tekemiseen. Aamen, se haudattiin. En tiedä kuinka syvälle, mutta toistaiseksi niin syvälle, ettei edes lapio kalahda sinne.

Tässä voi käydä samoin, mutta koska tulevaisuus ei tunnu eikä mietitytä enää mielessäni, niin en välitä siitä. Toiminta ja prosessit ovat nyt elämän ytimessä. Loppuunsaattaminen ja tulokset tuntuvat merkityksettömiltä siinä valossa, että olen nyt terve. Toistaiseksi, koska elämä saattaa yllättää niin kuin se tekee joka tapauksessa. Seikkailuahan tämä elämä on:).

Kuvataiteen tekeminen jatkuu viimeistään ensi viikolla, kun menen Maisa Heiskasen luotsaamaan Akvarellitila 2:een Hervannan kirjastoon. Tapahtumalla on myös oma facebook-sivunsa, josta seuraava teksti:

AKVARELLITILA 2
Vuorovaikutteinen maalaustapahtuma
Kuvat syntyvät yleensä tekijän omalla työhuoneella keskittymistä tukevassa rauhassa. Muodostuu uusi tilanne kun tekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään päivittäin syntyvien kuviensa sekä paikalla olevan yleisön kautta.
Yleisöllä on mahdollisuus seurata työskentelyä ja keskustella tapahtumaan osallistuvien taiteilijoiden kanssa.

Hervannan kirjasto
Insinöörinkatu 38
07.-25.09. kutsutut taiteilijat työskentelevät vuoropäivinä kirjastoon järjestetyssä maalaustilassa ma-pe klo 12-17 ja la 10-15

La 26.09. työskentely loppuu ja näyttely avataan klo 13-15

Näyttely on auki yleisölle kirjaston aukioloaikoina pe 9.10. asti
Hervannan kirjaston aukioloajat syys- ja lokakuussa: ma 10-20, ti-pe 10-19, la 10-15

Tervetuloa sinne!
Olen maalaamassa ensi keskiviikkona klo 12-17.