Aloittaminen on haasteellisinta

Kokeilu ja ehkä valmis kuva puuväreillä

Elämän runsautta on se, että on monia taiteen tekniikoita, joita hallitsen. Materian paljoudessa on myös yltäkylläisyyttä sekä työvälineissä, mutta nämä kaikki aiheuttavat hieman haasteita. Aina uuden projektin kynnyksellä joudun pohtimaan ja kokeilemaan mikä tekniikka ja mitkä materiaalit ja työvälineet sopivat kyseiseen prosessiin. Eikä ainoastaan se ole tärkeää mitkä sopivat, vaan myös se, mitkä tuntuvat hyvältä. Mutta mietintä on osa prosessia, joka sysää kaiken liikkeelle. Joskus voi olla, että tähän pohtimiseen menee eniten aikaa, sittenhän vain flow-tilassa puuhastellaan ja unohdetaan koko aika.

Atlantis-kortit projektin työtapaa olen mietiskellyt viime päivät ja tehnyt erilaisia kokeiluja. Ei vesivärillä, ei musteella maalaten, ei kartonkigrafiikkaa, ei puupiirrosta, ei ehkä lyijykynääkään, ehkä puuväriä?

Kokeiluja musteella ja pensselillä

Ystäväni kanssa suunnittelimme, että hahmot olisivat hieman epäselviä, aivan kuin ne tulisivat jonkun sumun takaa (merestä?) ja lyijykynäkokeilussa piirsin viivaa toisensa perään, välillä hennosti, välillä painavammin, yrittäen saada hahmon ikään kuin itse ilmaantumaan esiin. Tuloksesta en sano juuta enkä jaata, mutta se oli mielenkiintoisen meditatiivinen prosessi ja voisi toimia tässä jutussa hyvin. Mutta entäs väri, voinko unohtaa värit?
Jos olisin intohimoinen maalari, niin tekisin vain maalauspohjat ja antaisin siveltimen lentää. Mutta koska olen intohimoinen sekatyöläinen, joka tekee harvoin, jos koskaan samalla tekniikalla projektista projektiin, se joutuu aina pähkäilyjen eteen. Minkäs teet kuin vain hyväksyt tämänkin itsessäsi?

Kokeilu lyijykynällä

Olen pähkäillyt myös kuvamallien käytön kanssa. Yleensä piirrän melkein aina kuvamallien avulla.
Rakastan erityisesti vanhoja teoksia esim. Giotto de Bondonen maalauksia (synt. Firenzessä 1337) , ikoneita, keskiajan maalauksia, kiinalaisia ja buddhalaisia töitä jne. jne. Taidehistoriasta löytyy loputtomasti innoittavia kuvia, joita voi käyttää luovasti omiin tarkoituksiin.

Ei kai se niin ole, etten osaisi piirtää ilman mallia, mutta usein omasta päästä piirretyistä tulee auttamattoman maneerisia, hyvin samanlaisia. En tiedä johtuuko se huonosta mielikuvituksen ja käden yhteistoiminnasta vai onko se jotenkin yleistä, en tosiaankaan tiedä.  Vai olenko vain käyttänyt liikaa malleja, niin että en ole oppinut piirtämään "ominpäin"? Ainakin ymmärrän aikuisoppilaitani siinä asiassa, että he haluavat malliksi kuvia, koska itsekin haluan. Olisiko tässä nyt uuden haasteen paikka siis? Ehkä nyt ainakin yritän tehdä tämän projektin ihan omin pään kuvin, kävi miten kävi. Ja ainahan voi muuttaa mieltään, se on vapautta ja viisauttakin.