Maljojen prinsessa

Juhannus.
Nostimme juhannuspäivänä Tarot kortteja. Minulle tuli kortti Maljojen prinsessa.
Maalasin siitä kuvan ja käytin kortissa olevia elementtejä: malja, kilpikonna, joutsen (josta tulikin Feeniks lintu) ja kala. Käytin pullopeitevärejä ja hieman kosteaa steiner paperia. Tekniikka tuntui aika kivalta ja uudelta.

Seuraavana yönä heräsin ja näin ihmeellisiä valvekuvia. Niiden innoittamana päätimme lähteä ensi juhannuksena katsomaan Stonehengeä.  Oli muutenkin merkillinen juhannus.

Juhannuskoirat ja onnistunut munakas

Tämän viikon taidesaldo ei ole hääppöinen. Selityksiä ei ole, ei ole vain tullut tehtyä.

Tein koevedoksen kartonkigrafiikkalaatasta. Laatasta, jota olen tehnyt syksystä asti. Aina vain jatkan laattaa enkä ole ikinä tyytyväinen. Enkä ole vieläkään ja en tosiaankaan tiedä mitä siitä haluan tai minkälaisen haluaisin sen olevan. Se sopii hyvin juhannuskuvaksi. Vihreää luontoa ja sinistä taivasta, missä on pilviä. Koiria, joilla on paljon tekemistä.

En löytänyt videota japanilaisen munakkaan tekoon, mutta löysin yhden blogin, josta sain vähän viitettä eteenpäin. Ja parempi tuli vaikka vieläkin se on vähän kökön näköinen. Suunta on oikea ja maku oli jo selvästi oikeanoloinen. Eikä enää kuin 298 munakasrullaa tekemättä!
Hyvää juhannusta!

Uusi yritys puupiirroksessa ja voihan munakas!

Olin mökillä toipumassa taidemasennuksestani ja jo saman päivän iltana olin kaivertelemassa uutta kakkoslaattaa korppiini. Hokusain henki puhalsi minut siis eloon.

Sunnuntaina oli sitten sopivan sateinen päivä ryhtyä vedostushommiin ja hoksasin ja opin monta asiaa.

1. Miksi en kurssilla keskittynyt vain yhteen asiaan eli siihen korppiin vaan laitoin siihen vielä puun, kuun ja kukan? Olisinko voinut tehdä asiasta helpomman?
Vastaus:" En, koska minun täytyi epäonnistua ja kokea vielä se Lahdessa viettämäni nuoruuden tunnemaailma, missä räpiköin kuin vesirotta tunnemyrskyjen ja draamojen aallokoissa."
"Miksi?"
Vastaus: "Koska nyt tiedän, että menneisyys on todellakin mennyttä ja siihen ei tarvitse koskaan enää palata, mutta se on osa minua.

2. Noriliima voi olla liian kuivaa, jos siihen ei lisää hieman vettä. Jos ei lisää, niin vedostusharja ei luista kunnolla laatalla.

3. Paperilla on todellakin väliä.

4. Mustavalkoisuus ei välttämättä ole minun juttuni ja ehkä edelleen japanilaista puupiirrosta voisi parhaiten käyttää muiden tekniikoiden ohessa, taustan tekemisessä tms.

5. Sängynaluslaatikko ja siihen päälle laitetty piirrustuslevy toimii hyvin vedostuspöytänä ja se mahdollistaa lattialla istumisen. Kuvassa ei näy laatikkoa, mutta työvälineet kylläkin.
Japanilainen säntillisyys ei ole tarttunut minuun toistaiseksi.

Sain tehtyä pari hyvää vedosta, mutta enpä tiedä oliko järkeä jatkaa tätä samaa työtä. Ehkä tein sen vain näyttääkseni itselleni, että onhan tässä ennenkin tätä hommaa tehty. Enkä tiedä tuliko siitä sen parempi työ kuin kurssillakaan tehty, mutta nyt siinä on maalauksellisimpia aineksia kuin ensimmäisessä yrityksessäni.
Kuva ei kyllä kerro koko totuutta, mutta eihän se koskaan.

Sittten kokeilin uutta japanilaista munakaspannuani.
Samaan aikaan kun viime viikonloppuna tein epätoivoisesti puupiirrosta Lahdessa, ystäväni oli Helsingissä ja kävi pyynnöstäni Tokyokan nimisessä japanilaisessa kaupassa ostamassa munakaspannun (tamagoyaki furaipan) ja dashi-kalalientä.
Minulla oli ohjeet munakkaan tekemiseen paperilla ja kuvittelin selviäväni sillä.

tamagoyaki furaipan

"Voihan munakas" olisi sushimestari Jiro varmaan sanonut ja laittanut minut paistamaan ainakin 300 uutta munakasta, ennen kuin hän olisi suostunut edes maistamaan luomustani. Munakkaani oli epämääräisen näköinen sössö, joka maistui enemmän kalalta kuin makealta munakkaalta, miltä sen pitäisi maistua.
Täytyy siis etsiä joku video, että näen konkreettisesti miten se tehdään. Onneksi Jiro ei ollut näkemässä....eikä kukaan muukaan.

Epätoivon hetkiä puupiirroksen seurassa

Olin pe-la Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa Tuula Moilasen MOKUHANGA-Sumizuri, japanilaisen vesiväripuupiirroksen erikoiskurssilla.

Olen tehnyt japanilaista puupiirrosta kouluaikoina Annu Vertasen johdolla ja sen jälkeen opettanutkin sitä niillä välineillä ja materiaaleilla, mitkä on ollut mahdollista hankkia Suomesta. Joku sanoi kurssilla tätä suomalaista tapaa tehdä "karvalakki versioksi", mikä onkin osuva ja hauska nimitys.
Tuula Moilasen kurssiin kuului Japanista hankitut ihanat taltat, baren eli vedostushierrin ja muutamia väriharjoja, Shina-vaneri sekä japaninpaperia.

Kaikki alkoi siis perjantaina loistavasti ihania työvälineitä ihaillen ja kaivertaen iloisesti Tuulan antamasta aiheesta. Hokusain mallikirjasta kopioiduista linnuista valitsin korpin, joka liittyy erääseen ystävääni Lahdessa, jota ei enää ole.

Mokuhanga tekniikassa vedostetaan ensiksi harmaa laatta (mikä voi olla värilläkin tehty) ja tähän laattaan voidaan maalata ilman kaiverruksiakin ja sen jälkeen vedostetaan kaiverrettu avainlaatta, missä on mustia viivoja. Ukiyo-e:ssa taas vedostetaan ensiksi avainlaatta, jossa on mustat ääriviivat ja sen jälkeen vasta harmaat kohdat tai värit. Näin ainakin ymmärsin.

Tuula demonstroi vedostamista

Olen aina halunnut  tehdä tätä monotypiamaista (monotypia= yksittäinen vedos)puupiirrosta ja olen tehnytkin, mutta mitä nyt tapahtui? En jotenkin hoksannut, että kakkoslaatta olisi kannattanut jättää lähes kaivertamatta ja jättää se harmaaksi pohjavärilaataksi, mihin olisi voinut tehdä juuri näitä monotypiamaalauksia. Eli koko homman idea oli juuri tässä kakkoslaatan maalaamisessa ja sen ohitin lähes täysin . En ymmärrä mitä päässäni tapahtui. Tai ehkä siellä ei juuri tapahtunutkaan mitään.

Tämä tilanne selvisi, kun ryhdyimme vedostushommiin ja silloin peli oli jo menetetty.
Mikä pohjaton epäonnistumisen ja huonommuuden tunne tulvahti päälleni ja olin taas se Lahdessa asuva nuori ihminen, joka koki, että elämä on kurjaa ja olen huonompi kuin muut.

Kurssi lähestyi loppuaan, kokosimme tavaroita ja kiersimme katsomassa muiden töitä. Kuului ihastuneita huudahduksia ja katsoin kateellisena muiden onnistuneita ja hienoja töitä. Kukaan ei kommentoinut millään tavalla minun korppi työtäni ja se vain todisti minulle miten huono se oli. Siinä ei ollut sitä ihanaa monotypiamaista maalaamista, vaan se jäi lähes pelkästään ääriviivalliseksi puupiirrokseksi mikä epäonnistui sommittelusta lähtien.



Se on tässä vaikka hävettää ja itkettääkin näyttää sitä.

Ja Edgar Allan Poen "Korppi" runosta viimeiset säkeet, jota ystäväni luki aikoinaan:

»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin,

»ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan!

Ei saa höyhen jäädä tuonne, – pois sun valhees joka juonne!

Jätä rauhaan tämä huone! – patsaan päältä pois nyt vaan!

Et saa sydäntäni raastaa, – ulos ikkunasta vaan! –

    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»

Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, – aina vielä, –

Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan.

Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat,

kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan.

Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan,

    ei voi nousta – milloinkaan.

Nyt tarvittaisiin Hokusain henkeä lohduttamaan ja kannustamaan minua, etten jää masennuksen kouriin ja lopeta koko tekniikkaa ikiajoiksi.




(Katsushika Hokusai (jap. 葛飾北斎, 1760 – 10. toukokuuta 1849 Edo (nykyinen Tokio)) oli japanilainen puupiirrostaiteilija. Hokusain ura osui Japanin ukiyo-e-nimisen väripuupiirrostaiteen kukoistuksen loppuvaiheeseen, ja hän oli Hiroshigen ohella sen viimeinen suuri mestari ja tunnetuin maisemakuvaaja.)

Hokusain Fuji vuori

Sadepäivän runo ja kuva

Kastematoja asfaltilla
sadepilviä
ne liiskautuvat jalkojeni alla
enkä pelasta niitä nurmikolle.
Olen aikuinen
ja minulla on kiire.

 

Täydenkuun vedoksia

Täydenkuun aikaa, ideat voivat ilmentyä täytenä, juuri sellaisena kuin ne ovat juuri sopivia ja hyviä.

Harvoin tai en juuri koskaan suunnittele tarkkaan kuviani. Prosessi saattaa edetä niin, että saan idean aiheesta, etsin siihen joitain mallikuvia (jos niitä tarvitsen) ja sitten alan piirtää laattoja.
Ideat nousevat usein kuvista, joita näen jossain. Kuva synnyttää siis kuvaa.

Kaiverran, raavin viivat ja pinnat kartongista ja teen koevedoksia. Ihmettelen, yhdistelen, sommittelen, teen lisää koevedoksia. Pähkäilen vieläkin lisää ja yhdistelen eri laattoja kuin palapeliä tai kollaasia. Isoin kynnys on kivuttava, että pääsen valmiiden vedosten painamisvaiheeseen. Joskus prosessi voi edetä niin, että haluan tietynkokoisen ja muotoisen työn jostain tietystä aiheesta niin kuin nyt nämä japanikoirakuvani.
Ensin oli 10x10 cm laatta, joka on  kasvanut ja  muuttunut parissa kuvassa pitkulaiseksi.
Nämä luomisen prosessit voivat sekoittua, mennä päällekkäin ja lomittain, sellaista se vaan on.


Vedostin loppuun sen työn, mihin viime viikolla vedostin linolaatalta pohjavärin ja siitä tuli tälläinen.

Sitten painoin lisää vedoksia työstä, josta olin tehnyt jo useamman vedoksen aikaisemmin, mutta sitten huomasin että tämän työn koevedos olikin paljon parempi kuin "oikeat" vedokset. Eikä ollutkaan niin helppoa saada enää samanlaista, koska kartonkigrafiikan huonoon puoleen kuuluu se, että se ei ole niin helposti monistettava. Yleensä en tee montaa vedosta, korkeintaan seitsemän, harvoin edes sitä.
Oikealla olevat kukat ovat kasvimontypiaa eli metsäorvokki ja lemmikki ovat vedostettu paperille suoraan oikeista kukista.











Seuraava kuva on ollut mietinnässä jo pitkään. Minkälaisen sommittelun tekisin ja mitkä värit valitsisin? Kokeilin useampia vaihtoehtoja ja tähän olen kohtalaisen tyytyväinen.

Huomenna jos vielä jaksan, niin vedostan sadekoiralle parin....ja muitakin on vielä tulossa.