 |
| "Answers Mother Meera" kirja |
Äiti Meeran darshanissa olen käynyt yhden kerran, toinen kerta jäi yritykseksi ja kolmas kerta oli nyt.
Vuonna 2008 keväällä lähdimme kuuden hengen voimin Saksaan. Jotkut meistä oli ensikertalaisia ja jotkut olivat jo käyneet aikaisemmin Meeran luona. Menimme silloin Ryanairilla Frankfurtiin ja sieltä Koblenziin, olimme siellä ensimmäisen yön ja tutustuimme kaupunkiin. Koblenzista lähdimme Limburgin kautta Balduinsteiniin, missä Meeran tilaisuus järjestetään.
Limburg on keskiaikainen kaupunki vanhoine ja uusine kaupunginosineen, jossa kävimme nytkin syömässä ja shoppailemassa. Korkean mäen päällä on komea vanha katolilainen kirkko, joka on vanhan kaupungin merkkipaalu ja josta näkee kauas. Balduinstein taas on pieni kylä kukkuloiden keskellä ja keskellä kylää virtaa Lahn joki.
Yövyimme samassa hotellissa silloin kun nytkin, Hergenhahnissa.
 |
| Limburgin katedraali |
Kahdeksan vuoden takaa muistan Meeran tilaisuudesta sen, että kaikki tapahtui täydellisessä hiljaisuudessa ja kaikesta huomauteltiin. Jos laittoi jalan toisen päälle, ei, jos rapisteli laukkua tms., ei, jos itki, ei, jos nauroi, ei. Kuri oli kuin armeijassa. Jokainen sai mennä Meeran luo siinä vaiheessa, kun siltä tuntui, nyt sekin oli muuttunut. Tunnelma oli tällä kertaa rennompi ja penkkirivit ohjattiin vuorotellen käytävän matolle istumaan. Siitä sitten mentiin eteenpäin vuorotellen Meeran eteen. Tällä kertaa mukana oli myös lapsiryhmä, aikaisemmin lapsia ei ollut. Nykyään on myös pelkästään lapsille tarkoitettuja meditaatioita. Meeralla on Intiassa n.1000 oppilaan koulu sekä pari lastentarhaa. Aikaisemmin hän ei matkustellut paljon, mutta nyt darshan tilaisuuksia järjestetään jo useassa maassa. Pari päivää ennen meidän darshania hän oli ollut Kanadassa 10 päivää ja mennyt paikasta toiseen joka päivä.
"Maailmassa on aika toimia jumalallisen voiman ja
rakkauden kanssa. Kun ihmiset ovat todella omistautuneet jumalalliselle, ei ole
mitään eroa toiminnan ja rukouksen välillä."
-Mother Meera: Answers
Meeran eteen polvistutaan, hän laittaa sormensa ihmisen ohimoille, pitää siinä 6-10 sekuntia (laskujeni mukaan) ja kun kädet poistuvat, ihminen kohottaa katseensa ja katsoo Meeraa silmiin n 6-10 sekuntia. Sitten kun Meera laskee oman katseensa, on lähdettävä omalle paikalleen. Ilmekään ei Meeralla värähdä, kun hän suorittaa toimitustaan kymmenille ihmisille.
Ohimoita pitelemällä hän poistaa ihmisen elämänlangasta solmukohtia ja silmiin katsomalla täyttää ihmistä rakkaudella, näin olen kuullut.
Tilaisuus kestää noin 1,5 -2 h, niin että kaikki on saanut siunauksensa. Muistan, että minulla oli kehossa raskas olo koko sen vierailun ajan ja sitten myöhemmin tajusin jo arkielämään palattuani, että jotain oli muuttunut sosiaalisissa suhteissani. Koin ne helpommaksi ja jokin minussa oleva jännitys oli kadonnut. En tiedä oliko se Meeran vai minkä ansiota, se ei ole olennaista vaan se, että jotain muuttui.
 |
| Joulunaikainen Balduinstein |
Vuonna 2012 lähdimme kolmen hengen porukalla Balduinsteiniin Ryanairilla, mutta ilman Koblenz vierailua. Olimme tosin saaneet ilmoituksen pari päivää ennen lentoa, että Meera on jäänytkin Intiaan, kouluunsa. Se siitä sitten, lähdimme, koska lennot oli maksettu. Tällä kertaa vuodenaika oli joulukuu, viikko ennen joulua. Olin kuullut Saksan joulutoreista ja odotin niitä innolla. Se oli erikoinen matka.
Ensinnäkin olimme varanneet huoneet kotimajoituksesta. Balduinsteinin joen rannalla on iso, kaunis omakotitalo mäen rinteellä, sinne menimme. Oven meille avaa mies, joka on myös tullut Meeraa tapaamaan tyttöystävänsä kanssa, en muista mistä maasta he olivat. "Joo, emäntä tulee huomenna, katsotaanpa mistä teidän huoneet löytyy, ahaa täällä alhaalla, onpa kylmä, täytyy laittaa varmaan patterit päälle, jääkaapista voi tehdä aamiaista". Jaaha. Päätämme nukkua kaikki kolme samassa huoneessa, koska niin tulee lämpimämpää.
Illalla käymme Meeran paikassa meditoimassa muiden kohtalotovereiden kanssa. Aika voimakas tunnelma siellä oli ilman Meeraakin. Sovimme treffit Meeran "opetuslapsen" Tonin kanssa seuraavaksi päiväksi.
Aamulla menen keittiöön etsimään aamupalaa ja samainen ovenavaaja-mies tekee aurinkotervehdystä pienen keittiön lattialla. Löydän jääkaapista jogurttia, hedelmiä, pöydältä leipää ja teepusseja. Astiat on katettu jääkylmälle, lasitetulle terassille, istumme siellä takit päällä kaunista maisemaa ihaillen. Emäntäkin saapuu jossain vaiheessa rempseänä ja vaihtaa muutaman sanan kanssamme ja perii maksun. Lähdemme junalla Limburgiin joulutorille.
Joulumaa, se tulee mieleen Saksasta ennen joulua. Lähes jokaisessa ikkunassa, parvekkeella, ovessa on joulukoristeita. Tonttuja, joulupukkeja, poroja kurkistelee siellä täällä ja joululaulut kaikuvat ilmassa. Joulutorilla tunnelma on rento ja vastaanottavainen. Ihmiset juovat terästettyä jouluglögiä ja syövät varmaan puolenmetrin pituista sämpylää, jonka välissä on makkara. Kääk sanoo kasvissyöjä! Missään ei näe humalaisia tai räyhääjiä, ihmiset juttelevat, nauravat ja mukaan voi soluttautua hyvin. Joulutorilta saa tietysti mitä ihmeellisimpiä joulukoristeita ja joululahjoja ja nami nami suklaallakuorrutettuja mansikoita ja hedelmiä. Oli mukava vain katsella, ihmetellä ja ihastella kaikkea kaunista ja somaa.
 |
| Joulutori Limburgissa |
 |
| Makkaramainos |
Illalla menemme Hergehahnin hotellin ravintolaan, jossa tapaamme Tonin. Toni on suomalainen mies, joka on tavannut Meeran jo -90-luvun alussa, alkanut käydä hänen darshanissaan ja sitten lopulta siirtynyt Saksaan Meeran lähelle asumaan. Muistan tapaamisesta sen, että hän sanoi Meeran olevan hänen paras ystävänsä ja että Meera asuu omassa talossaan, pitää ruuanlaitosta, puutarhatöistä ja katsoo telkkarista komediaa. Hän elää ihan kuin me tavalliset ihmiset, tavikset. Toni on yksi Meeran avustajista (ja ystävistä) ja sitten on muitakin, jotka asuvat samassa kylässä Balduinstein lähellä. Osa heistä asuu Schloss Schaumburgissa, Meeran Darshan hallin talossa. Se on iso talo, missä on asuntoja ja darshansali. Salin edessä on koroke ja Meeran tuoli. Salissa on myös meille tavikselle penkit, mihin jokainen pääsee istumaan. Meeran darshaniin varataan etukäteen netistä paikka, joten tuoli on jokaiselle.
 |
| Meeran dharsan halli |
Meerasta kirjoitetuissa kirjoissa, joissa hän esimerkiksi vastaa kysymykseen, mikä on hänen tehtävänsä täällä maailmassa, hän vastaa usealla tavalla. Yksi vastaus on, että hänen tehtävänsä on tuoda alas Paramatmanin valoa, joka on määrittelemätön valo. Paramatmania on kaikkia ja kaikkialla. Meera sanoo, että ennen kuin ihmiset tiesivät, miten sähköä käytetään, sähkö oli kuitenkin jo olemassa. Samoin Paramatman on jo olemassa, mutta emme tiedä miten käyttää sitä. Yksi vastaus on, että Jumalallisen äidin (eli Meeran) tehtävä on transformoida ihmiskunta Jumalaksi, aika ikuiseksi ja asiat jumalallisiksi. Maallisin vastaus on, että Meeran tehtävä on auttaa ihmisiä, tehdä ihmiset onnelliseksi, rauhaa rakastaviksi ja rakkaudelliseksi. Onnellisuus ja spirituaalinen kasvu liittyvät hänen mukaansa yhteen. Kun ihminen on rauhallinen ja onnellinen, luo se hyvän perustan henkisille harjoituksille. Silloin harjoitus on elämä itsessään.
 |
| Ylhäällä linnan luona Meeran Dharsan halli |
"Maailmassa ei ole mitään väärää. Jumaluus on kaikkialla."
-Mother Meera: Answers
Kolmen hengen porukkana lähdemme myös tällä kertaa. Ystäväni ovat jo kokeneita kävijöitä, toisella on 10.kerta ja toisella lähes kolmekymmentä käyntiä kymmenen vuoden aikana. Saan mennä lampaana perässä. Ryanair ei enää lennä Frankfurtiin, lennämme Lufthansalla, hyppäämme luotijunaan Limburg Sud:iin (u:n yläpuolella pitäisi olla kaksi pistettä huom.), bussilla Limburgin keskustaan ja junalla Balduinsteiniin. Päivähän siinä vierähti, ehdimme viedä tavarat Hergenhahniin ja lähdemme kipuamaan Meeran darshanhalliin.
Saksassa kevät on jo pitkällä ja on lämmin, aurinkoinen päivä. Ihastelen kukkivia puita ja nuuhkaisen kirkuvan keltaisen puun kukkien tuoksua. ”Ei tuoksu miltään”, ajattelen ja hymyilen naiselle, joka on lähdössä autolla tienlaidasta. Hän kysyy minne olemme menossa ja pääsemme hänen kyydillään ylös kukkulan päälle darshanhalliin. Hän asuu Koblenzissa ja käy joka kuukausi Meeran darshanissa. Minä en tietysti tajua mitään, mutta ystäväni ovat saksankielen taitoisia ja juttelevat naiselle sulavasti.
Ensimmäisenä iltana on pelkkä Äiti Meeran meditaatio. Menemme istumaan ja sitten kaikki nousevat seisomaan, kun Meera tulee saliin. Hän istuu, me istumme, hän katsoo, me katsomme, hän sulkee silmänsä meditaatioon, me suljemme silmämme meditaatioon. Siinä sitten istumme ja keskitymme itseemme, ohjaamme ajatuksia hiljaisuuteen ja hyväksymme sen mikä on. Meera nousee, me nousemme, hän poistuu salista ja niin mekin
Meeran "putiikki" avautuu ja ostan santelipuu suitsukkeita ja santelipuisen rukousnauhan. Joku voisi kysyä, että minkälaisia intianhippejä tilaisuudessa oli, mutta yhtään hippiä en nähnyt, koska peilikään ei ollut mukana. Kävelemme keväistä, vaaleanvihreää polkua pitkin alas hotellille ja pitkä päivä saa päätöksensä.
"Tahdon, että ihmiset ovat vahvoja, itseensäluottavia,
epäitsekkäitä ja antavat oman panoksensa maailmaan niillä taidoilla ja
lahjoilla, joita heillä on. Tahdon heidän tekevän työtä. Vanhat jaottelut
pyhään ja ei-pyhään eivät ole enää totta."
-Mother Meera: Answers
-Mother Meera: Answers
Aamulla hotellilla on ihana aamupala herkullisine sämpylöineen, jogurtteineen, juustoineen, mysleineen jne. Lähdemme sen jälkeen vyörymään pikkuiselle juna-asemalle, jossa liput ostetaan automaatista ja jonne vain muutamat junat pysähtyvät. Matka Limburgiin kestää alle 10minuuttia ja sitten alkaa shoppailu. Viereisessä ostoskeskuksessa on luomukauppa, menemme käymään siellä ja kassi täyttyy pikkuhiljaa teepakkauksista, kosmetiikasta, vitamiineista jne. Saksa on ihanan edistyksellinen luontaisissa hoitomuodoissaan ja ekologisissa tuotteissaan, sekoan siitä pienimuotoisesti.
Ostarin jälkeen päivän kohokohta saavutetaan vanhan kaupungin söpössä kahvilassa. Kirsikkamantelitäytekakkua ja luomukahvia, elän hetken seitsemännessä taivaassa. Suomessa syödään pullaa, Saksassa kakkuja. Baareissakin voi alkoholin tilalle ottaa kakkua ja niitä eivät vain syö naiset vaan myös miehet. Meillä täytekakut vedetään esiin vasta kun on häät, hautajaiset tai muut juhlat. On se kyllä sääli.
"Ah kiitos maailmankaikkeudelle saksalaisesta täytekakkujen keksijästä!"
-Tiina: Kysymyksiä
Käymme vielä Limburgin keskiaikaisessa katedraalissa, joka kurkottaa kuin taivaaseen kukkulan päällä.
Palaamme ostoskeskuksen pikaThaimaalaiseen syömään hauskoista veneenmuotoisista fajanssilautasista riisiä, tofua ja kasviksia kookoskastikkeessa ja sitten junalla takaisin pikkuiseen Balduinsteiniin.
Lauantai-iltana on ensimmäinen darshan. Ennen sekin oli neljänä iltana, nyt vain kahtena iltana. Hyvä niin, koska muistan miten kipeitä olimme siitä istumisesta. Olemme ajoissa paikalla ja pääsemme kohtalaisen eteen istumaan. Jotkut istuvat meditoiden silmät kiinni, minä seuraan, mitä tapahtuu. Lapset pääsevät Meeran luokse ensimmäisten joukossa ja lähtevät sitten tilaisuudesta pois. Heitä on kiva seurata. He astuvat lavalta pois muina miehinä, ehkä vähän hämmentyneinä. Yksi pieni tyttö jää venkoilemaan Meeran eteen ja hoitaja hakee hänet pois lavalta.
Meidän vuoro tulee ja kaikki tapahtuu niin nopeasti, etten ehdi juuri siinä ihmetellä. Palaan istumaan ja tunnen miten kylmät väreet kulkevat kehossani. Sitten alkaa nukuttaa ja sinnittelen loppuun asti.
Ei ole edes pimeää, kun kävelemme metsäpolkua alas ja hotelliimme. Leipää, juustoa, jogurttia ja luomupunaviiniä lasillinen. No, eipä hassumpi iltapala.
"Oi, älkää te aliarvioko viinin suomaa rauhoittavaa vaikutusta sillä sitä juovat jumalatkin unettomuuteensa."
-Tiina:Kysymyksiä
 |
| Hotellimme vasemmalla |
Lahn joki virtaa Balduinsteinin läpi ja seuraavana päivänä kuljemme sen reunaa pitkin 7,2 km Dietziin, toiseen pikkukylään. On aika kylmä ja välillä sataa, kolme joutsenta ui joella vastaan ja pellolla on jonkulajinen hanhipariskunta. Kävelemme Dietzin läpi rautatieasemalle ja nousemme junaan, 5km vielä Limburgiin. Limburgissa syömme ja käymme samaisessa kakkukahvilassa, jossa käy aika kuhina, Teoriani on, että saksalaiset harrastavat kakkukahveja sunnuntaisin. On pariskuntia, ystävyksiä, joku on yksinäänkin. Käyn taas seitsemännessä taivaassa, ainakin porteilla.
 |
| Kävelymatka Dietziin |
Illalla on toinen darshan tilaisuus. Pääsemme Tonin avulla ensimmäiselle riville, koska minun ensimmäisestä kerrastani on kahdeksan vuotta. Siinä aitiopaikalla onkin hyvä seurata Meeran toimintaa. Meidän vuoro on jo aika alussa. Tällä kertaa tuntuu, että tiedostan paremmin minulle annetun darshankokemuksen ja ehdin jotenkin tilanteen tasalle. Palaan paikalle ja kyyneleet alkavat valua. Itken hiljaisesti ja nätisti. Kun tilaisuus loppuu voin pahoin, toista hartiaa sattuu, palelee ja itkettää.
Mitä tapahtui?
Only Gods know.
Maanantai aamuna lähdemme aamupalan jälkeen taksilla suoraan luotijunan lähtöasemalle ja palaamme Suomeen samaa reittiä kuin tullessamme. Hergehahnin herttainen vanha rouva kehottaa lähtiessämme tekemään aamupalapöydästä eväät matkaa varten. Saamme näin ihanaa huolehtivaisuutta osaksemme hänenkin taholtaan. Taksikuskina meillä on kaunis, vaaleahiuksinen nainen, joka ajaa vauhdikkaasti kiihdyttäen mutkikkaita teitä ylös ja alas, voin pahoin. Voin pahoin jo edellisenä iltana enkä tiedä johtuiko se ruuasta vai jostain muusta ja joudun pakotetulle paastolle kotimatkallamme.
Juna-asemalla minua ovat vastassa Exä ja koirat. Sellaisesta ystävän eleestä pienet mahapöpötkin lähtevät karkuun.
Kiitos Äiti Meera tästä kohtaamisesta ja seikkailusta.
Kiitos kaikki Meeran tukijat, ystävät ja avustajat.
Kiitos Kiitos Kiitos.
