Ajelehdin taas siellä täällä taiteen tekemisen suhteen. Ehkä
Qi Baishin henki on lähtenyt näiden yllättävien talvituulien mukana takaisin
Kiinaan, missä on lämpimämpää tai sitten hän on yhtä ”pitkäjänteinen” kuin
minäkin. Minäkin teen aina "pitkäjänteisesti" jotain juttua kunnes
kyllästyn siihen ja sitten teen taas ”pitkäjänteisesti” jotain toista juttua,
kunnes palaan taas edelliseen tai keksin jotain uutta. Olen aina ihaillut niitä
ihmisiä, jotka jaksavat keskittyä yhteen asiaan ja kehittyvät siinä mestariksi.
Välillä harmittaa, kun Kiinalaisen lääketieteen koirakirjanikin
kummittelee yhdessä vetolaatikossani ja sanoo välillä, että "hau
hau". Olen oppinut välttelemään kyseistä laatikkoa...
"Pitkäjänteinen" sanasta voisi saada aikaan kahdentyyppisiä
ihmisiä. Toinen on ihminen, jolla on pitkät jänteet ja toinen, joka on pitkään
jännittynyt. Itseni luokittelen viimeksi mainittuun ihmistyyppiin, joka on
usein pitkään jännittynyt eli stressaantunut. Joskus niinkin pitkään, etten
itse edes huomaa miten olen tottunut johonkin jännitystilaan. Se on tuttua ja
turvallista, vaikka niin julmetun vahingollista keholle. Epäilen, että
useimmilla ihmisillä on näitä jännitystiloja solumuistissaan ja stressitilat
ovat syntyneet jo lapsuuden vuorovaikutustilanteissa. Hörhöpiireissä näitä tiloja
kutsutaan "samastumiseksi". Vaikka
tunnetiloihin liittyvät ”samastukset” pystyy usein oivaltamaan, vapautuminen
niistä ei välttämättä tapahdu mielen avulla. Asiat purkautuvat silloin, kun ne
purkautuvat ja joskus siihen tarvitaan apua. Näiden vuorovaikutus-traumojen
tähden ihmiset oireilevat psyykkisesti ja fyysisesti ja etsivät apua mitä
ihmeellisimmistä paikoista ja asioista. Se on elämää ja seikkailua ja kuuluu
elämän luonteeseen. Olemme kuitenkin koko ajan ihan pihalla.
Lokakuussa pidin mandala-piirustuspäivän ja innostuin
itsekin taas mandaloista. Mandala on sanskriitin kieltä ja tarkoittaa kehää,
ympyrää. Mandalaa käytetään idän uskonnoissa,
erityisesti Tiibetin buddhalaisuudessa, keskittymis-ja mietiskelyvälineenä. Se
on maailmanlaajuinen uskonnollinen täydellisyyden symboli, mikrokosmoksen ja
makrokosmoksen kuvio. Sveitsiläisen psykoanalyytikon C. G Jungin mukaan mandala
on itsen eli selfin symboli ja se sisältää sekä tietoisen että
tiedostamattoman, mutta on yhteydessä myös kollektiiviseen alitajuntaan. Näiden kolmen integraatio johtaa Jungin mukaan
persoonallisuuden keskustaan, individiaatioon. Terapeuttiseksi välineeksi
mandalan on kehittänyt yhdysvaltalainen Joan Kellogg, jonka menetelmän pohjana
ovat jungilainen psykologia ja idän uskonnot.
Näitä asioita kertasin mandalapäivää varten ja sitten päätin,
että maalaan joka aamu meditaation/mind fullness harjoituksen jälkeen mandalan yhden kuukauden ajan.
 |
| A4 kokoisia mandaloita |
Nyt olen siis maalannut mandalan vesiväreillä lokakuun lopusta
lähtien. Maalausprosessi menee niin, että otetaan paperi, johon piirretään
lautasta tms. apuna käyttäen ympyrä ja sitten valitaan intuitiivisesti se väri,
joka hyvältä tuntuu. Ja sen jälkeen "let go".
2003 minulla oli samantyyppinen
mandalaprosessi, mutta maalasin silloin vain 13 päivää ja minulla oli teema:
sydänmandalat. Ne olivat “PAX 3“ näyttelyssä samana kesänä Rauhan vanhassa mielisairaalassa.
Jokainen taiteilija sai pienen huoneen, mihin sai tehdä mitä halusi. Toisella
seinällä minulla oli nämä sydänmandalat ja toisella seinällä jokin hämärä
kaavio henkisyydestä ja siihen liittyvistä ominaispiirteistä. Voi niitä aikoja!
Silloin vielä luulin, että ymmärrän jotain henkisyydestä, mutta nyt
ymmärrän, etten tosiaan ymmärrä.
Olen myös kuvittanut kirjoittamaani Kettu Kädilläcin ja Kala
Ladasen rakkaustarinaa. Ensiksi olen tehnyt mustalla värillä monotypiaa
(=yksittäisvedos) kasveista, joita keräsin syyslomalla. Näistä vedoksista on
tulossa taustoja, maisemia. Sen jälkeen olen kaivertanut linomen-levylle ketun
ja kalan kuvia. Seuraavaksi nämä eläimet pitäisi vedostaa maisemiin.
 |
| Valmiita maisemia ja laattoja |
Syyslomalla yritin viimeistellä tarinaani "Koiran
paluu", mutta jostain syystä voin aina pahoin, kun yritin tehdä sitä.
Teksti ei tuntunut enää ajankohtaiselta ja omaltani. Aivan kuin en olisi enää ollut
samassa energiavirtauksessa kuin tekstini. En voinut jatkaa. Meni viikko ja
sitten sain yhtäkkiä oivalluksen, että voisin muuttaa tekstiäni niin, että
siitä tulisi pitkä runo. Kuvat, joita tein kyseistä tekstiä varten (Qi Baishin hengen suosiollisella
avustuksella) ovat ok, mutta samalla tekniikalla voisin tehdä
kuvituksellisimpia kuvia, jotka tukisivat enemmän tekstin kerrontaa.
Ideoitahan ei puutu, mutta miten ihmeessä saisin jotain
joskus valmiiksi?
TiiBaishi, joka tekee aina muistiinpanoja ja erilaisia taulukoita muistuttaa, että "Lähetithän sinä syksyllä "Mökillä" tekstin
valmiina ja hyvin tarkastettuna kirjoituskilpailuun".
Ei siis niin paha tilanne, kuin itse luulin.
