Stonehenge(t) ruusujen maassa

Aikamatka.
Siltä se tuntui vaikka matka kesti vain 5 yötä.
Tuntui kuin olisimme olleet paljon pidempään ja olleet paljon kauempana.

Seikkailu alkoi lennolla Lontooseen. Matkaan lähti ystäväni, hänen mutututkijapersoonansa SimBanssi, minä ja kaksi muuta persoonaani, TiiBaishi ja PikkuTii. Heathrown lentoasemalta hyppäsimme metroon Piccadilly linelle ja päädyimme King´s Crossille, missä hotellimme sijaitsi. Ilta oli jo pitkällä, mutta kuitenkin kaksi tuntia vähemmän kuin Suomessa. 

Etsimme kuumeisesti himoitsemaamme pubia, mistä saisi fish&chips annoksen. Ja mihin päädyimmekään! Hotellin lähellä olevaan Burger Kingiin syömään ranskalaisia ja hampurilaista, jonka välissä oli kolme kalapuikkoa! Nälkäisenä havainto- ja arviointikyky voi olla hyvin pettävää...emme jaksaneet enää etsiä....

Seuraavana päivänä tajusimme katsoa Lontoo-oppaastani ravintoloita ja kuinkas ollakaan, aika lähellä oli taksikuskien suosima fish&chips kioski, jonne seuraavana päivänä menimme toiveikkaana. Saimme mukaamme valtavan kalan ja paljon ranskalaisia, ateria olikin nimeltään "Jumbo" ja menimme puistoon syömään sitä. Ranskalaiset olivat suolattuja, mutta kala ei ja esteettisyystaso oli nolla. Ei ruuan, mutta puistonpenkkiasetelmamme rasvaisine ruokapapereineen. 

Vasta Salisburyssa saimme sekä esteettisen, että tarpeeksi suolaisen fish&chips&pubi kokemuksen ja siihen se tarve sitten loppui. Kolmas kerta toden sanoi ja hyvää oli.

Meillä oli Lontoossa vain yksi kokonainen päivä aikaa vaeltaa museoissa jne. Halusin Tate Britain museoon, koska en kahdella aikaisemmalla matkallani ollut päässyt näkemään William Turnerin (1775–1851) maisemamaalauksia. Ne olivat kyllä odotukseni arvoisia.

Aurinko paistoi ja istuimme puistonpenkillä picnicillä lähellä Westminster Abbeyä, jonne ei sunnuntaina päässyt kuin palveluksiin ja niitä ei juuri sillä hetkellä ollut. Ihmisiä oli ruuhkaksi asti ja liukenimme National Galleryyn. Tunnelma oli kuin olisi vaeltanut taidehistorian kirjoissa. Niin paljon oli tuttuja teoksia. 

Tate Britain ja David Hockney (1973-)

Ystäväni alkoi saada taiteesta tarpeeksi ja palasimme hotellimme läheisyyteen, missä halusin vielä yksin käydä British Libraryssa. Siellä TiiBaishi olisi tutkinut käsikirjoituksia, karttoja, kuvituksia, miniatyyrirukouskirjoja, Magna cartaa, pyhiä kirjoituksia jne. vaikka lopun lomaa. Tänne haluaisin vielä joskus tulla uudestaan.

Maanantai oli taas matkapäivä. Satoi kuin saavista kaatamalla ja kengät kastuivat muutaman sadan metrin kävelystä Pret a Mangeriin aamupalalle. Mieliala laski pohjamutiin, kun ajattelin rämpimistä Stonehengen pellolla vesisateessa. Sadehousut ja toppatakki oli mukana, muttei saappaita, jotka olisivat vieneet kaiken tilan matkalaukusta.

Matkaan oli vain lähdettävä, Ensiksi metrolla Waterloon asemalla ja sieltä junalla Salisburyyn. Matka kesti noin puolitoista tuntia.

Matkalla alkoi jo aurinko paistaa ja olimme onnellisia, että säätiedostuksen kolme vesipisaraa ei ihan täsmännyt tähän hetkeen. Salisburyn kaupunki oli viehättävä pikkukaupunki, jonka läpi talsimme bed & breakfast hotelliimme. Matka oli yllättävän pitkä, emme olleet huomioineet sitä, koska olimme varanneet paikat jo melkein vuosi sitten. Meitä ei ollut kukaan vastaanottamassa ja jouduin häiritsemään naapurin tätiä, joka rassasi autoa kädet rasvassa. Hän soitti ystävällisesti naapurilleen ja jätti hänelle viestin. Odotimme vielä hetken majatalon pihalla ja sitten tuli äkäinen, vanha herra autollaan ja ilmoitti, että yleensä tullaan vasta viiden jälkeen ja ettei meitä vielä tänään odotettu! Olipa iloinen vastaanotto. Saimme ihanan huoneen ja ulko-oven avaimet ja lähdimme tälle kolmannelle fish&chips ateriallemme, joka oli matkamme varrella. Hungry horse oli pubin nimi ja kuvasi hyvin olotilaamme. Kävimme vielä ennen Stonehenge-bussia kahvilla Pret a Mangerissa, josta oli tullut jo lempikahvilamme.

Majatalomme

Rautatieasemalta lähti puolen tunnin välein busseja Stonehengeen, ainakin kesäpäivänseisauksen festivaalin (Summer Solstice) aikaan. Se on ainoa päivä ja yö vuodesta, kun kivikehän sisälle pääsee ja siksi olimme siellä tähän aikaan. Sateesta ei ollut tietoakaan, kun istuimme bussissa. Matkaa kertyi n.20km. Bussissa ei ollut ruuhkaa niin kuin epäilimme, ruuhkat tulivat myöhemmin.

Piiiitkä autojono tuli loppumatkasta vastaan ja siihen bussi tyssäsi. Ihmiset hyppäsivät bussista pois ja lähtivät kävelemään kiville. Olin sanonut ystävälleni jo majoitusselkkauksen yhteydessä, ettei tämä päivä mene ihan putkeen  ja nyt vielä tämä.. Kyselimme ihmisiltä miten pitkä matka oli Stonehengelle ja kuulimme, että n. 40 min kävely. Päätimme siis mekin lähteä vaeltamaan.

Kävelimme odottelevien autojen ohi, peltoja oli molemmin puolin kunnes saavuimme risteykseen, missä autojumi piili. Kolme tietä ja kaikki autot niiltä halusivat Stonehengen parkkipaikalle, joka oli valtava peltoalue aakkosin merkittynä. Parkkialueen läpi käveleminenkin kesti yli 10 minuuttia, mutta sen jälkeen näkyi vasemmalla puolen lehmiä ja vihdoin edessä, mutta vielä kaukana, kaivattu kivirykelmä, Stonehenge!

Stonehenge-nimen alkuosa stone tarkoittaa kiveä, ja loppuosa henge tarkoittaa nykykielessä pyöreää maavallia, jonka sisäpuolella kiertää kaivanto (wikipedia).

Kello oli n.puoli seitsemän ja aurinko paistoi, ruoho oli kuivaa ja ihmisiä virtasi kiviä kohden. Sitten tuli vastaan portti, missä ihmisten tavarat tarkastettiin. Vesipullo nuuhkittiin, ei alkoholia, eikä kassissa mitään millä voisi vahingoittaa kiviä tai ihmisiä. Portin ulkopuolelle syntyi leirejä, missä ihmiset ilmeisesti nauttivat alkoholijuomansa pois ennen sisäänmenoa. Olimme vihdoinkin perillä.

Mieliala nousi kivien keskeltä kuuluvan rummutuksen myötä. Olimme onnekkaita ja vahingossa viisaita, kun tulimme niin aikaisin. Kivikehän sisällä oli vielä mahdollista kävellä ja olla, parin tunnin päästä se oli jo mahdotonta suuren ihmismäärän vuoksi. 

Druidipappa (kelttien tietäjä, parantaja, näkijä jne.) seisoi poseeraamassa ja nuoret rummuttajat loivat tunnelmaa iltaan.

Rummutusta kivikehän sisäpuolella

Ihmiset seisoivat matalien kivien päällä ja turvamiehet ajoivat heitä välillä sieltä alas. Nojasin yhteen korkeaan, tasaiseksi hiottuun kiveen ja tunsin haltioituneen mielen täyttäneen kyyneleet silmissäni, TiiBaishi on omiensa joukoissa Atlantis-energioiden äärellä.

PikkuTii intoili ihmisistä, jotka ovat naamioituneet puolieläimiksi ja tietäjiksi. Muutkin ihmiset koskettelivat kiviä, halaavat, istuvat ja nojasivat niihin. Ihmisiä ja asusteita oli moneen lähtöön. Mustia ja valkoisia kaapuja, pieniä sarvia ja kukkaseppeleitä päissä (minä sain kukkaseppeleen päähän vasta juhannuksena mökillä). 

Tunnelma oli lämmin ja ihmisten ikähaarukka liikkui vauvasta vaariin. Tämä on kaiken ikäisten festivaali, jonne tullaan eväiden, rituaaliesineiden ja kameroiden kanssa. TiiBaishi kierteli, otti kuvia, kosketteli kiviä, jammaili rumpujen tahdissa, ihasteli ihmisten pukeutumista ja etsi merkkejä rituaaleista, kirjoituksia kivissä jne. 

Aurinko alkoi laskea yhdeksän jälkeen ja tuuli voimistui. Toiselta puolelta kuin aurinko laski, nousi täysikuu. Toppatakki laitettiin päälle ja viimeiset kuvat räpsittiin. Pimeys laskeutui ja lähdimme kävelemään pois läpi valtavan parkkipaikan, josta edelleen virtasi ihmisiä ja autoja Stonehengeä kohti. Ihmismäärä oli vain alkusoittoa sille, mikä se varmaan oli auringonnousun aikaan.

Stonehengen koilliseen johtava tie ja sisäänkäynti ovat suunnattu keskikesän auringonnousun suuntaiseksi. Oliko se Auringon tai Kuun temppeli, tähtitieteellinen kalenteri, vainajien kaupunki, parantamiskeskus, jumalia esittävä kiviteos, statussymboli tai voimannäytös? (wikipedia).

Parkkipaikan alussa on bussien parkkipaikka, jossa jouduimme hetken odottamaan Salisburyn red bussia. Oli jo ihan pimeää, kun istuimme bussin toisessa kerroksessa ja saavuimme Salisburyyn. Iltakahvilat olivat juuri sulkemassa oviaan. Kävelimme majapaikkaamme ja heti kun avasimme oven, majatalon vanha, ystävällinen rouva oli iloisesti vastassa kysyen oliko meillä ollut hauskaa. Painumme pehkuihin odotellen unia, jotka kertoisivat TiiBaishille ja SimBanssille totuuden Stonehengen mysteeristä. 

Mutta...näimme molemmat unta....mummolasta.

Seuraavana aamuna kätevä ja tehokas majatalomme emäntä valmisti meille pikaisesti tilaamamme aamiaisen. Jo tullessamme majataloon olimme rastittaneet lappuun, mitä haluaisimme syödä. Vanha rouva oli laittanut paahtoleivät valmiiksi paahtimeen, puurolautasen hiutaleineen ja vesineen mikroon, kananmunat pannulle, kahviporot vettä vailla valmis ja hui hai kengät kopisten hän pisti tuulemaan ja aamupala oli edessämme kuin konsanaan Tylypahkassa. Harry Potterkaan olisi ollut yhtä nopea taioissaan kuin emäntämme aamupalamme kanssa.

Lähdimme kiertelemään Salisburya, minkä arvokkain nähtävyys on Salisburyn katedraali (1220 aloitettu rakentaminen) ja siellä oleva Magna carta (Britannian julkista valtaa rajoittava säädöskokoelma vuodelta 1215) lampaannahkaan kirjoitettuna, joka on yksi neljästä kopiosta. Yhden niistä näin jo British Libraryssa. Katedraalilla on valtava puisto, jossa PikkuTiin riemuksi oli monta pupuveistosta. Sophie Ryderin "Relationships" näyttely oli sekä pihalla, että sisällä. Piheys iski emmekä käyneet kirkkosalin sisällä, kurkistimme vain ovelta. PikkuTii näki sielläkin pupuveistoksen ihanien lasimaalausikkunoiden valaisemana. Magna carta ja siitä oleva näyttely oli erillisessä tilassa, minne pääsi ilman sisäänpääsymaksua.

 

Sophie Ryderin "Relationships" näyttely ja katedraali

Syömässä kävimme keskustassa kansankuppila Jenny`sissä mummojen ja pappojen kanssa. Sitten pyörimme vaate-ja kirjakaupoissa, ihastelimme puutarhoissa olevien ruusujen paljoutta sekä joimme lattea ja söimme muovipurkissa olevaa juustokakkua Pret a Mangerissa. TiiBaishin ja SimBanssin makuhermot sekosivat laskuissaan tässä mystisen mahtavassa makukokemuksessa.

Alkuillasta palasimme "kotiin", missä vanha herra oli jättänyt eteisen pöydälle luottavaisena (tai unohtanut) lompakkonsa ja puhui työhuoneessa puhelimessa. Ruotsalainen pariskunta, joka majoittui toisessa makuuhuoneessa, oli vielä matkoillaan.

Emme tiedä mistä ajatus lähti, kun TiiBaishi ja SimBanssi saivat idean etsiä tietoa Atlantiksen kristallikalloista. "Se oli kohtalon isku!", ilmoitti SimBanssi ja ehkä se olikin, tai sitten Stonehengen henget lähettivät intuitiolle viestin palata jälleen tähän aiheeseen. SimBanssi antautui nettitiedon huumaavaan maailmaan ja totesi, että yksi Atlantiksen kolmestatoista kristallikalloista on British Museumissa. Jossain kirjoituksessa todettiin sen olevan väärennös ja intomme laantui.

Aamupalan jälkeen vanha pariskunta jätti meidät tekemään lähtöä ja lähti itse asioilleen. Hämmästelimme luottamusta, jota saimme osaksemme. Oli mukava olla majoittuneena kodissa, mikä oli niin perienglantilainen. Kokolattiamatot melkein joka huoneessa, kylpyhuoneessakin, aamupala-astiasto samanlainen kuin englantilaisissa elokuvissa ja puutarha, jota kävin vielä lähtiessämme kuvaamassa. Ruusut olivat samanlaisessa esteettisessä ojennuksessa kuin heidän kaunis kotinsa sisältä. Ilma oli muuttunut taas kosteaksi ja epävakaiseksi, mutta enää se ei haitannut, kun Stonehenge oli nähty.

Palasimme junalla Lontooseen samaan Meridiana hotelliin. Junassa löysin lehden, missä oli kuva Stonehengestä ja siinä kerrottiin, että tänä vuonna oli VAIN 12 000 ihmistä festivaaleilla. Viime vuonna oli ollut 23 000, mutta silloin olikin viikonloppu. Kuvassa oli auringonnousu ja maininta, että täysikuu, mansikkakuu yhdistyi auringonnousuun. Se olisi ollut hieno nähdä, mutta TiiBaishin ja SimBanssin tavoite oli vain päästä kivien lähelle ja sisäkehälle, auringonnoususta ei tavoiteraportissa puhuttu mitään. Ja 1/3 osa persoonasta eli keski-ikäispersoona T. Jaakkola halusi lämpöiseen ja nukkumaan.

Veimme hotelliin tavarat ja lähdimme saman tien Camden Towniin. Ihanat tuoksut tulvahtivat ruokatorilta neniimme ja kojuista löytyi vaatteita ja tavaraa jokaiseen makuun. Söimme ja joimme siellä ja kävelimme takaisin hotelliimme.

Asfalttiin oli kirjoiteltu ajatuksia

Kristallikallojen salaisuus kiehtoi SimBanssia vieläkin ja hän googlasi vimmaisesti ja löysi sivun,  missä yksi löydetyistä (7 löydettyä) kalloista on nimetty "Skull of love"nimiseksi.  Tieto iski meihin yhteisesti valtavalla kylmien väreiden aalloilla. Mututkijat olivat selvästi johtolankojen äärellä! Kyseinen kallo on matkustanut omistajansa mukana mm. Stonehengessä ja Egyptissä!

TiiBaishi ja SimBanssi päättävät sittenkin käydä British museumissa. Stonehengen arvoitus oli vielä ratkaisematta ja intuitiomme vei TiiBaishia ja SimBanssia kuin lehmää hännästä.

Viimeisenä päivänä lähdimme lentokenttämatkan ohessa käymään British Museumissa matkalaukut mukanamme. Netistä olimme lukeneet, että kallo löytyy "Welcome Trust gallery"osastolta ja sieltähän se lasikuvun alta meitä katselikin. Mitään ihmeellistä emme kokeneet sen lähellä ollessa, mutta tulihan se nyt nähtyä. Epäilimme kallon kopioepäilyä, mutta siitä ja muustakin liittyen TiiBaishin ja SimBanssin Stonehenge & Atlantis- tutkimukseen kerrotaan myöhemmin, kun mutututkimus löytää lisää johtolankoja ja päätyy joihinkin tutkimustuloksiin.

Kristallikallo 1/13

Viimeinen päivä keskittyi lähinnä syömiskokemuksiin ja hengailuun lentokentällä. Viimeiset latet Pret a Mangerissa ja ukkospilvien lävitse lento yötä kohti Helsinkiä.

Saavuimme juhannusaaton aamuna kotikulmille, nukuimme hetken ja palasimme mökille viettämään juhannusta niin kuin viime vuonna, mistä kaikki alkoi. 

Uni kivistä, naispapittarista, laajasta alueesta, ihmisuhreista ja sen pohjalta innostus lähteä katsomaan Stonehengeä.

Piiri sulkeutuu.

PikkuTii ja KurjuusKoulu: Osa 4. KurjuusKoulun aakkoset K-T (10 viimeistä)

KurjuusKoulun aakkoset jatkuvat....

K. Tunnistamattomat, voimakkaat tunteet - ja ajatusreaktiot EIvät johda tekoihin, jotka vastaavat omia elämänarvojamme.

L. Ajatusten muuttaminen positiiviseksi, unelmien manifestoiminen, vahvistuslauseet ja enkelikortit voivat helpottaa hetkeksi, mutta eivät todennäköisesti johda pysyviin muutoksiin. "Positiivinen elämänasenne" voi olla hyvin näennäistä ja negatiivisten ajatusten kulissi.

M. Oman itsen ja ongelmien analyysit saattavat kiertää vain kehää ja lisätä ongelmia. Ratkaisua tuskin löytyy koskaan, koska usein niitä ei edes ole.

N. Ajatukset ja tunteet menevät ja tulevat samoin kuin elämä, joka on lyhyt tutkimusretki muotojen ja energian maailmassa.

O. Kaikki keinot, mitkä kirkastavat omia arvoja ja auttavat elämään niiden mukaista elämää, ovat sallittuja.

P. Käsittelemättömät tunteet voivat aiheuttaa fyysisiä vaivoja ja sairauksia. Sairauksien alkuperää voidaan etsiä tunnepuolelta.

Q. Riippuvuudet ja pakkomielteiset mielihalut syttyvät, kun hallitsemattomat tunteet saavat meistä ylivallan.

R. Meissä elävät tunnetraumat eivät päästä menneisyyttä mielestä. Tulevaisuus nähdään aina näiden traumojen heijastumina. Läsnäoloa ei pääse syntymään missään hetkessä.

S. Läsnäolon hetkessä voi kokea onnellisuutta ja kiitollisuutta.

T. Olemme aina keskeneräisiä, mutta silti vapaita. Vapaus on sitä, että uskaltaa kokea kaikki tunteensa eikä pakene niitä.

Aakkoset on nyt käyty läpi ja oppilaat jäävät innolla odottamaan kevätjuhlaa. 
Ensi viikolla viimeinen PikkuTiin KurjuusKoulu.