maanantai 6. kesäkuuta 2016

PikkuTii ja KurjuusKoulu: Osa 2. Karttojen kohtalo





Kartat olivat valmiina. Oppilaat ihailivat omiaan (salaa) ja toisten karttoja vuolaasti. Mitä näillä sitten tehtäisiin? Sitä oli kysytty jo monta kertaa tekemisen aikana, mutta opettaja hymyili vain salaperäisesti ja hyräili hiljaa: "Väliaikaista kaikki on vaan...."

"No niin" opettaja sanoi, "ottakaapa kartat ja tulitikut, jotka löydätte pulpeteistanne. "Mitä ihmettä, eihän me voida näin hienoja taideteoksia polttaa "ajatteli PikkuTii kyynel jo valmiiksi silmänurkassa. "Kyllä vain. Me menemme ulos ja poltamme nämä hienot teokset", opettaja oli kuin ajatustenlukija. "Näin elämässäkin käy. Aina kun kuvittelemme, että olemme saavuttaneet jotain hienoa, niin kohta se onkin ohi. Mikään ei ole pysyvää. Jokaiselle asialle ja jokaiselle ihmiselle käy lopulta samoin kuin teidän kartoille, ne haihtuvat pois ikuisiksi ajoiksi. Pysyviä eivät ole myöskään ne paikat, jotka karttaan piirsitte eivätkä edes ne tunteet, jotka sinne kirjoititte. Kaikki menee aina ohi. Karttojen polttaminen voi tuntua ikävältä, mutta KurjuusKoulun oppiläksy on myös se, että asiat mitkä tuntuvat nyt kurjilta, voivat myöhemmin olla kivoja. KurjuusKoulun nimi voisi olla myös KivaKoulu, mutta lopulta silläkään ei ole mitään väliä. Niin kuin lottovoitto voi aluksi olla oikea onnenpotku ja lopulta kääntyä taakaksi, jos alkaa pelätä sen menettämistä”. 



PikkuTiin surunkiukun kyyneleet.


Oppilaat menevät vastentahtoisesti ulos ja vitkuttelevat tulitikkujen kanssa. Lopulta PikkuTii sytyttää itkun - ja kiukunsekaisesti tikkunsa ja humps! kartta palaa nopeasti ja kauniisti.
"Ei se ollutkaan niin kauheaa luopua siitä" PikkuTii ajattelee. "Sehän oli vain paperia ja sen tekeminen oli oikeasti kivempaa, kuin se, että se oli valmis.  Ihan sama asia kuin se, että joulun odotukseen liittyvät askareet ovat hauskempia, kuin itse joulu".
Pelinappula sentään säästettiin myöhempää käyttöä varten.



Kartoista tulee tuhkaa.


Kaikkien oppilaiden kartat palavat tuhkaksi ja surunkiukun kyyneleet kuivataan. 
Sitten opettaja sanoo, että nyt mennään sisälle ja tutustutaan 20:een KurjuusKoulun aakkoseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti