PikkuTii ja KurjuusKoulu: Osa 1. Opintielle lähtö

PikkuTiin opettaja

Pikku Tii on päättänyt lähteä taas opintielle, KurjuusKouluun. "KurjuusKoulu, mikä se on?”, Äiti kysyy. "Se on sellainen koulu, missä Kurjia Tunteita tavataan ja tervehditään", PikkuTii selittää. "Hmmm..en ole kyllä koskaan kuullutkaan...".

Äiti poistuu takavasemmalle hämmentyneenä.

PikkuTii pakkaa reppuunsa koulutarvikkeet: ison paperin, kyniä, kumin, teroittimen ja paljon nenäliinoja. Koulutie on kivinen, mutta aurinkoinen ja PikkuTii saapuu kouluun aurinkoisen rämettyneenä jo valmiiksi.

Ensimmäinen tehtävä on tehdä aarrekartta. Kartan aarteena ei tosin ole aarrearkku vaan Aito Hyväksyminen. PikkuTii alkaa piirtää karttaa kieli keskellä suuta. Karttaan pitäisi piirtää tai maalata kaikki paikat, jotka ovat olleet merkityksellisiä itselle. Ne voi olla mielikuvituksenkin tai haaveen tuottamia paikkoja. Niitä ei tarvitse nimetä tai kertoa, mitä ne ovat. Niissä vain mennään käymään menneisyydessä ja mielen maisemissa. PikkuTii maalaa paikat eriväreillä läiskätekniikalla. Vettä, väriä ja pensselin rykäisy paperille. Ennen läiskiä hän on rypistänyt, kastellut ja repinyt paperin niin, että se näyttäisi vanhalta merirosvokartalta. Paikkojen jälkeen piirretään polku paikkojen välillä ja annetaan niille uudet nimet. Opettaja antaa kaikille samat paikkojen nimet, jotka ovat: pelko, viha, syyllisyys, häpeä, suru, turvattomuus, ylpeys, turhautuminen, katkeruus, alemmuus, ahdistus, masennus, yksinäisyys, voimattomuus, jännittyneisyys. Jokainen saa myös lisätä omia nimiä tarpeen mukaan. 

Sen jälkeen tehdään pelinappulat. Ne muovaillaan massasta omannäköiseksi seikkailijaksi lisäten mitä matkallaan toivoo itsellään olevan, ominaisuuksia tai tavaroita. PikkuTii lisää itselleen repun täyteen porkkanoita, matkallahan voi tulla myös nälkä. Mukana on tietysti myös pikku pupu, koska muutenhan matkasta ei tulisi yhtään mitään.

PikkTii pelinappula

KurjuusKoulun opettaja on aikamoinen valmentaja. Hänellä on kireä jumppa-asu päällä, vesipullo vyötäröllä, hikinauha päässä ja tietysti ajanottokello. Hän on päättänyt laittaa kaikki oppilaat koville. Täällä eivät nynnyt pärjää! Oppilaat saavat tuta sen jo karttaa tehdessään, kun opettaja kiertää ympäri luokkaa reippaasti kuin sotilas ja puhisee oppilaille (ja itselleen): "Jaksaa, jaksaa!".

PikkuTiillä hiki valuu korvia pitkin opettajan puolesta. 

Kyllä tästä hyvät kurjuudet vielä syntyy!