Olin mökillä toipumassa taidemasennuksestani ja jo saman päivän iltana olin kaivertelemassa uutta kakkoslaattaa korppiini. Hokusain henki puhalsi minut siis eloon.
Sunnuntaina oli sitten sopivan sateinen päivä ryhtyä vedostushommiin ja hoksasin ja opin monta asiaa.
1. Miksi en kurssilla keskittynyt vain yhteen asiaan eli siihen korppiin vaan laitoin siihen vielä puun, kuun ja kukan? Olisinko voinut tehdä asiasta helpomman?
Vastaus:" En, koska minun täytyi epäonnistua ja kokea vielä se Lahdessa viettämäni nuoruuden tunnemaailma, missä räpiköin kuin vesirotta tunnemyrskyjen ja draamojen aallokoissa."
"Miksi?"
Vastaus: "Koska nyt tiedän, että menneisyys on todellakin mennyttä ja siihen ei tarvitse koskaan enää palata, mutta se on osa minua.
2. Noriliima voi olla liian kuivaa, jos siihen ei lisää hieman vettä. Jos ei lisää, niin vedostusharja ei luista kunnolla laatalla.
3. Paperilla on todellakin väliä.
4. Mustavalkoisuus ei välttämättä ole minun juttuni ja ehkä edelleen japanilaista puupiirrosta voisi parhaiten käyttää muiden tekniikoiden ohessa, taustan tekemisessä tms.
5. Sängynaluslaatikko ja siihen päälle laitetty piirrustuslevy toimii hyvin vedostuspöytänä ja se mahdollistaa lattialla istumisen. Kuvassa ei näy laatikkoa, mutta työvälineet kylläkin.
Japanilainen säntillisyys ei ole tarttunut minuun toistaiseksi.
Sain tehtyä pari hyvää vedosta, mutta enpä tiedä oliko järkeä jatkaa tätä samaa työtä. Ehkä tein sen vain näyttääkseni itselleni, että onhan tässä ennenkin tätä hommaa tehty. Enkä tiedä tuliko siitä sen parempi työ kuin kurssillakaan tehty, mutta nyt siinä on maalauksellisimpia aineksia kuin ensimmäisessä yrityksessäni.
Kuva ei kyllä kerro koko totuutta, mutta eihän se koskaan.
Sittten kokeilin uutta japanilaista munakaspannuani.
Samaan aikaan kun viime viikonloppuna tein epätoivoisesti puupiirrosta Lahdessa, ystäväni oli Helsingissä ja kävi pyynnöstäni Tokyokan nimisessä japanilaisessa kaupassa ostamassa munakaspannun (tamagoyaki furaipan) ja dashi-kalalientä.
Minulla oli ohjeet munakkaan tekemiseen paperilla ja kuvittelin selviäväni sillä.
 |
| tamagoyaki furaipan |
"Voihan munakas" olisi sushimestari Jiro varmaan sanonut ja laittanut minut paistamaan ainakin 300 uutta munakasta, ennen kuin hän olisi suostunut edes maistamaan luomustani. Munakkaani oli epämääräisen näköinen sössö, joka maistui enemmän kalalta kuin makealta munakkaalta, miltä sen pitäisi maistua.
Täytyy siis etsiä joku video, että näen konkreettisesti miten se tehdään. Onneksi Jiro ei ollut näkemässä....eikä kukaan muukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti