Viikko on mennyt paaston sekaisessa sumussa ”mulla on nälkä
ja väsyttää”, mutta tänään oloni oli energinen ja ryhdyin toimeen.
Kuvasin Nalle Huh temperamaalaussarjani kokonaisuudessaan, vihdoinkin.
Ensimmäinen maalaus on aloitettu jo loppuvuodesta 2011 ja viimeinen tuli valmiiksi keväällä 2014. Mutta vieläkään ne eivät ole olleet näyttelyssä. Kolme niistä kävi näyttäytymässä viime kesänä Mältinrannan ”Taiteilija vailla nimeä” näyttelyssä, mutta loput ovat odotelleet kaapissa. Olisi tyhmää alkaa myydä niitä ennen sellaista näyttelyä missä ne olisivat kaikki, mutta siinä minun musta aukkoni taas paljastuu. Töiden kuvaaminen, niiden käsitteleminen tietokoneella, näyttely - ja apurahahakemusten laatiminen, töiden kehystyttäminen sekä vedosten muovittaminen ja myyntiin laittaminen jne. saavat vapaan sieluni voimaan pahoin. Tiedän, että se on osa kuvataiteilijan toimenkuvaa ja arkea, mutta….
Jaahas, maalaukset ovat vähän vinksinvonksin.
Onneksi kuvasin työt myös yksittäin. Tässä Mâhakala-suojelija
Nalle Huh.
Kuvaamisen jälkeen vedostin prässillä kahta eri japanikoira-sarjan kuvaan pohjavärejä. Tältä toinen niistä näyttää nyt. Oikealla oleva kuva on laatta ja toinen on vedos. Näitä jatkan ensi viikolla.
Omakuva näyttää tulleen samalla prässin laattaan heijastuneena.
Myöhemmin iltapäivällä tuli idea. Mitä jos origamin tekisi japaninpaperille ja sitten painaisi siihen pintaa esim.puupiirroslaatalla.
Väsäsin origamin, kaivoin vanhan puupiirroslaatan ja vedostin.
Olisiko se kivemman näköinen, jos sen pinnan painaisi ensiksi ja sitten vasta taittelisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti