Aniit Paniikki ja PikkuKoiran ikenet

Mullahan on näitä alter egoja, PikkuTii, pieni pupuasuinen tyttö, joka käy KurjuusKoulua ja ihmettelee maailman menoa ja TiiBaishi, joka on vielä hahmoton, mutta ominaisuuksiltaan seikkailija ja mutu-tutukija. Ja nyt ilmestyi uusi hahmo nimeltään Aniit Paniikki, tragikoominen arkielämän sankari, joka selviytyy tunne-elämänsä kaaoshetkistä niin näin jotenkuten ja jatkaa sitten elämäänsä taas tyytyväisenä.

 

 

 

 

ANIIT PANIIKKI JA PIKKKUKOIRAN IKENET

Aniit tarkkaili koiriensa terveydentilaa huolellisesti ja pyrki syöttämään niille mahdollisimman hyvää ravintoa. Välillä kuitenkin tapahtui, kaikenlaista, niin kuin nytkin. PikkuKoiran henki oli tuoksahtanut jo useana päivänä hieman oudolta, ikävältä. Pienille koirille hammasongelmat ovat tyypillisiä, hammaskiveä tulee herkemmin kuin isoille koirille. Siksi niille suositellaan päivittäistä hammaspesua. PikkKoiran hampaitakin oli alussa yritetty pestä kananmakuisella hammastahnalla, mutta siitä ei hyvä seurannut. PikkuKoira juoksi ympäri kämppää ja näytti hammasharjalle suorat sanansa, hyvät hampaansa. Tämän johdosta Aniit ja Exä päättivät luottaa puruluihin, purutikkuihin, hammasluihin ja poron kylkiluihin.

Aniit Paniikki haisteli usein koiriaan niin kuin ne haistelivat häntä, koska hajujen perusteella pystyi seuraamaan koirien terveydentilaa. Tämän diagnoositavan hän oppi entiseltä Maustekoiraltaan, jonka kanssa oli alusta asti kaikenlaista katastrofia. Ensimmäinen niistä oli metsäonnettomuus, reiteen tunkeutunut terävä keppi, joka sojotti ryteikössä pystyssä ja repäisi reiden karvapeitteen auki niin, että näky oli kuin kauhuelokuvissa. Sen tervehtymiseen Aniit sai käyttää nenäänsä, koska parantuminen oli hidasta, kivuliasta ja tulehdukselta, jonka hajua Aniit seuraili, ei vältytty. Lopulta Maustekoiran jalka parantui entisellään lukuun ottamatta pitkulaista arpea, josta reiden turkki ommeltiin kasaan.

 

Yhtenä ihan tavallisena arki-iltana Aniit kokee olevansa väsynyt ja tarmoton tarttumaan mihinkään toimeen. Hänen fokuksensa alkaa siirtyä ikäviin asioihin, oman terveydentilan ongelmiin, maailman murheisiin ja sitten tietenkin, oman PikkuKoiransa terveyteen. "Ai niin, sillähän oli se pahanhajuinen hengitys, pitääpä katsoa sen hampaisiin ja ikeniin". Aniit tuumaa. Tuumasta toimeen,, PikkuKoira jalkojen väliin ja suu auki! Ja niin kuin Aniit epäili, PikkuKoiran ylähampaiden ikenet olivat aivan punaiset ja turvonneet!

"Ei!"

Aniitin paniikki alkaa nousta välittömästi ja hän riuhtaisee kirjahyllystään ensimmäisen koiran kotihoitoa käsittelevät kirjan ja etsii luvun, mikä käsittelee hampaita ja ikeniä. Hänen silmänsä etsiytyivät välittömästi kaikkein kauheimpiin yksityiskohtiin hampaiden poisrepimisistä kuolemaan johtaviin tulehduksiin saakka.

 

"Ei, ei näitä voi lukea!".

Seuraava impulssi on kirjoittaa tekstiviesti Exälle: "Pikkukoiran ylähampaiden ikenet ovat ihan tulehtuneet!".  

Sen jälkeen ilmestyy ajatus: Valkosipuli!

Aniit ryntää keittiöön, ottaa valkosipulin, kuorii ja raastaa sen yllättävän tarmokkaasti, nyt energiaa riittää! Sen jälkeen hän ottaa valkosipulimurskaa etusormeensa, palaa olohuoneeseen, avaa PikkuKoiran suun ja pesee valkosipulilla PikkuKoiran yläikeniä, johon tämä suhtautuu yllättävän rauhallisesti.

Sitten iskee paniikki numero kaksi! Mitä jos valkosipuli kärventää PikkuKoiran ikenet ja kieli turpoaa ja hengitys loppuu ja se kuolee! Aniit juoksee taas keittiöön ja ottaa koiraruokakaapista kaksi purutikkua. "Ehkä tämä lieventää valkosipulia", hän ajattelee".  Molemmat koirat tulevat innokkaasti hakemaan purutikkuja. "Oho, nyt se palkitsee meitä jostain, mutta mistä, ei sillä oo nyt ihan kaikki kotona", koirat keskustelevat toistensa kanssa hämmästyneenä.

Aniit kyllä tietää, että koirat ovat tottuneet valkosipuliin, koska hän käyttää sitä kesäisin punkkien torjunnassa ja syöttää ruuan mukana, mutta silti....

Sitten Aniit murtuu.

Kaikki on menetetty! Hän ei osaa tehdä mitään oikein! Hän on syyllinen! Väärä ruokavalio, liian pehmeä ruoka ja siksi molempien koirien hampaat varmaan kohta putoavat! Koirat kuolevat ja se on hänen syynsä!

Aniit ajatuu lohduttomaan itkuun, Hän makaa olohuoneen matolla ja itkee syyllisyyttään ja elämäänsä ja maailmaa ja päättää, ettei enää koskaan ota yhtä ainoata koiraa eikä ole kenenkään läheisen kanssa vaan vetäytyy erakkomajaan loppuiäkseen, koska kuitenkin kaikki sairastuvat ja kuolevat ja Aniit on tähän kaikkeen syyllinen!

PikkuKoira ja IsoKoira nojaavat Aniitin kehoa vasten ja katsovat toisiinsa. "Sillä on taas Tää, kyllä se kohta menee ohi, yritetään vaan olla sille myötätuntoisia."

Aniit tietää, että hänen pitää yrittää siirtää fokus muihin asioihin ja hän menee jälleen keittiöön ja alkaa pilkkoa kukkakaalia ja porkkanoita. Veitsenterän viuhahdellessa kasviksiin Aniitin itku jatkuu silti samassa rytmissä.

Pikkuhiljaa itku ja paniikki vaimenevat, kasvikset porisevat padassa ja Aniit lähettää Exälle toisen viestin: "No en mä tiedä onko sillä PikkuKoiralla sittenkään mitään, mutta mulle tuli vaan ihan kamala stressi ja pelko, että se kuolee ennen aikojaan, mutta voitko silti tulla joku ilta katsoo sen suuta?". Exä lupaa tulla illalla.

Aniit rauhoittuu ja menee työhuoneeseen tekemään hommia, koska ei uskalla olla samassa huoneessa koirien kanssa, koska muuten hän tarkkailisi vain koko ajan PikkuKoiran maiskutuksia, ei kai se valkosipuli vaan aiheuta sille jotain?

Exä tulee illalla käymään ja katsoo molempien koirien suut taskulampun kanssa ja toteaa, että terveeltä näyttävät ja mikä tässä nyt oli hätänä?

Seuraavana päivänä Aniit kertoo paniikistaan ystävälleen ja nauraa itselleen. Hänhän olisi loistava uusi Putoushahmo!