 |
| Kartonkigrafiikka koevedos 2017 |
Tietoisuus herää
ja tunnen
käteni koiran turkilla
lämpöaalto
meidän välillä
olemme yhtä olentoa
vielä hetken.
Nousen,
pesen hampaat,
puhdistan kielen,
juon vettä,
puen vaatteet
ja koirille valjaat.
Aamulenkki
kevään henkäyksessä
lempeydessä
järven jää
hönkii kylmää
minulla viileät ajatukset
nousevat jo ilmaan
tihkusadetta selvästi tiedossa.
Syön aamupalaa hiljaisuudessa
pakkanen jo puree
mielen reunoja
ja tiedän,
on tyyntä myrskyn
edellä.
Meditoin
tuuli voimistuu
sieltä nousee
taas tuttu ahdistus.
Sateen yksi olomuoto
on ihmisen kyyneleet.
Paluu hengitykseen,
kun sumu väistyy
olen minussa
ilma on tyyni.
Kirjoitan tarinaa
en osaa
en jaksa
kesäinen ukkonen
nousee
arvaamatta
kuin kostean kuuma
rätti
sydämeeni.
Päivälenkillä
hiekka pöllyää,
mutta myräkkä minussa
vaimenee
askelten tahdissa.
Työnnän räntää
itsestäni pois.
Syön lounasta yksin
ja tunnen
miten syksyn lehdet
rapisevat päälleni.
Hyytävä kylmyys
aina mukana,
yksinäisyydessä.
Kävelen töihinkin
opetan
lähden kotiin
yksinolossa
hallan vaara
kotona ei muita
kuin koirat.
Käyn kahvilassa
ja olen vähän aikaa
kofeiinin oma
innostun ja
muutun myrskyksi
sisäelimeni järisevät
kuin tulivuoressa purkaukset.
Laavassa silti
kolea henki
ja räntäsateen mahdollisuus.
Käyn kaupassa ja ostan
koiran ruokaa,
kaalia,
voita,
tofua,
leipää,
suklaata.
Jäätilanne
on vielä
kohtuullinen.
Tiskaan,
syön iltapalaa,
vien koirat ulos
kuulen mustarastaan laulun
onko sekin yksin
ilman kumppania
ja laulaa,
että se löydettäisiin,
että sitä rakastettaisiin.
Tunnen oman lauluni
hyytyvän
nuoskaiseksi sohjoksi
ja tallaan sen
jalkojeni alle.
Käyn suihkussa
kylppärissä
kasvihuoneilmasto
lumen syvyyttä minussa
ei kukaan voi
vieläkään mittailla.
Luen kirjaa
yksin sohvalla
koirat jo nukkumassa
tunnen kylmän tuiskun
viiltävän rintaani.
Menen sänkyyn
kehon lämpötila hiipuu
hengitys tasaantuu
ilman ajatusta
olen osa ajatonta
luontoa
ilmaa
energiaa.
Selvisin
tämänkin päivän
vaikka oli
koleaa
ja tunteet
pakkasen puolella
jäätyneet möhkäleiksi
talvi-ilmastooni.
Ehkä huomenna
aurinko jo
sulattaa
lämmittää.
Vuodenajat
toisensa jälkeen
menee aina
ohi
vaihtuu.
Viides vuodenaika
minussa itsessäni
mielessäni
kehossani
parhainkaan meteorologi
ei täsmäsäätäni ja
tunneilmastoani
osaa ennustaa koskaan
sataprosenttisesti.
Säävaroituksetkin
aina myöhässä
ja vuodenaika
lähes tuntematon.
 |
| Kartonkigrafiikka koevedos 2017 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti