Töiden lähtökohtia, inspiraation lähteitä ja prosesseja

Mustikkametsäaika jatkuikin näin pitkään tai ainakaan tietokoneen äärellä en ole juuri ollut. Enkä myöskään taiteen äärellä…
Olen silti miettinyt vanhojen teosteni lähtökohtia ja palannut menneeseen. Joskus on hyvä pohtia mitä on tehnyt ja miettiä olisiko siellä eväitä tulevaan.

Eli mistä ne ideat, inspiraation ja lähtökohdan ainekset ovat syntyneet?

Vuonna 2002 olin Marokossa ja siellä seurailin miehiä, jotka menivät moskeijaan rukoilemaan matot kainalossaan. Itse astangajoogailin silloin paljon ja elämässäni oli joogamaton kantelua salille ja kotiin. Lentokoneessa matkalla kotiin tiesin jo mitä seuraavaksi alan maalaamaan. Hain kirjastosta kuvia itämaisista matoista, valitsin sieltä kauneimman maton ja tein se mallina ja inspiraation lähteenä vesivärimaalauksen. Maton keskuskuvioon maalasin asian tai tapahtuman mikä liittyi sillä hetkellä elämääni. Näin syntyi joka kuukausi yksi rukousmattomaalaus kooltaan 66x88cm. Aloitin projektin joulukuussa 2002 ja lopetin joulukuussa 2003, jokaiselle kuulle syntyi yksi työ.

Keskuskuvio liittyy Portugalin lomamatkaan ja siellä oppaalta kuultuun tarinaan

2006 luin kirjaa varhaiskristillisyydestä ja ihastuin siinä oleviin otsikoihin: Marian evankeliumi, Johanneksen salainen kirja, hallitsijoiden olemus jne. Meillä oli tulossa Rajataideyhdistyksen ”Rassu messut” Tr1 galleriaan ja päätin tehdä sinne puupiirroksia. Aloitin niin, että otin 50x70cm vanerin ja vedostin siitä pohjavärejä. Käytin jo tässä vaiheessa paperista leikattuja sabluunoita saadakseni jotain tapahtumaa värin lisäksi . Vedostin myös jälkivedoksia väreistä ja sillä tavalla sain kerroksellisia pohjaväripapereita.  Pohjaväriprosessin aikana mietiskelin otsikoita ja viimeistään silloin kun aloin kaivertelemaan pikkulaattoja, olin otsikoiden ytimessä, ne tuntuivat jo joltain. En osaa sanoa miltä. Kaivertelemisen jälkeen aloin taas vedostamaan, kaivertelin ehkä uusia laattoja ja jatkoin kollaasimaisella tavalla työskentelyä.  Ihan lopuksi jatkoin töitä mehiläisvahavärillä maalaamalla joitain yksittäisiä viivoja. Jos minun pitäisi kertoa yksittäisestä työstä, että miten olen vedostanut sen alusta alkaen, niin en osaisi sanoa. Tein koko ajan kokonaisuutta tietämättä mihin se johtaa, kunnes se sitten vain loppui. Näin tapahtuu useimmiten. Aloitan työsarjan ja sitten jossain vaiheessa se loppuu eikä enää voi jatkaa, kaikki on käyty läpi, tunne on jo kuollut siitä asiasta mistä se lähti liikkeelle.

"Hallitsijoiden olemus"

Nalle Huh sarja, tämä temperamaalaussarja, josta blogini lähti liikkeelle, ansaitsee myös tulla mainituksi. Sarjan lähtökohtana oli Työhuone Kylpylämme yhteisnäyttely Galleria Saskiassa 2011. Minulla oli siellä temperamaalaussarja, joiden lähtökohtana olivat olleet ikoneissa olevat kuvat, joita olin muokkaillut. Tekniikka oli myös sama mitä ikoneissa käytetään, munatemperamaalaus liitupohjalle. Sitä opiskelin Valamon luostarissa 2008. Yhteen työhön olin laittanut mukaan Nalle Puhin. Jostain syystä se olikin työ, joka myytiin ja joka olisi myyty toisillekin, jos niitä olisi ollut kaksi. Itsekin ihastuin siihen ajatukseen, että Nalle olisi mukana matkallani vähän aikaa ja siitä lähti Nalle Huh sarja. Nimi muutettiin tekijänoikeudellisista syistä ja siksi, että nallesta tuli vähän toisenlainen nalle. Syksyllä 2011 tein ensimmäisen työn sarjaani, jossa Nalle Huh oli hindulaisena jumaluutena. Olin lähdössä joulukuussa ensimmäisen kerran Äiti Ammanin ashramiin Intiaan. Tammikuussa tultuani sieltä maalasin muitakin hindulaisuuden jumaluuksia nallen kanssa ja sitten laajensin sitä muihin uskontoihin. Lähtökohtana olivat siis kortit, kirjat, kuvat Tiibetistä, Intiasta, Assisista, exän nallepehmolelu, äidin pyhäkouluvihko. Yhdeksän maalausta maalasin ja sitten se prosessi loppui. Olikin jo vuosi 2014. Niin pitkä aika, niin pitkä matka.

"Nalle Huh Durga jumalattarena"

Työhuone Kylpylän kanssa meillä oli myös toinen näyttely, johon pääsin osallistumaan vaikka työhuoneeni oli jo siirtynyt takaisin kotiini. Italiassa, Braccianossa 2013, jonne menimme Venetsian Biennalen ja Rooman kautta. Olin jo aloittanut sarjaa nimeltä ”Guruja ja tavallisia ihmisiä” ja se tuli sinne siis vain osittain. Loppuun tämän sarjan tein seuraavana vuonna Tampereen Taiteilijaseuran kesänäyttelyyn ”Taiteilija vailla nimeä”.

Työ liittyi papan vanhoihin valokuviin, joita hän oli saanut ystäviltään jne. Kuvien takapuolelle oli kirjoitettu nimiä ja lähes kaikki olivat tuntemattomia minulle. Ehkä ne olivat papan sotakavereita, opiskelija - ja työkavereita, perhetuttuja. Näitä kuvia aloin muokkaamaan maalatuilla vesiväripapereilla. Maalasin papereita, leikkasin ja liimasin. Kivaa askartelua. Inspiraatiota hain itämaisten uskontojen jne. kuvastosta ja tein erilaisia guruja humoristiseen tyyliin, mutta myös intuitiivisesti mitä sattui tulemaan. 

”Matkakertomus”installaatio (2015) alkoi Japanin matkasta tai oikeastaan jo ennen sitä. Opetin kuvataidekoulussa yhdelle ryhmälle tekstiiliä ja näytin heille miten ommellaan ompelukoneella. Tein mallikappaleeksi pienen tyynyn. Vein mallikappaleen kotiin ja mietin miten sitä voisi kuvioida ilman kankaanpainovärejä ja painamista. Kankaanpainotouhumme oli nimittäin yhtä katastrofia heidän kanssaan, mutta siitä ei tämän enempää. Tussit olohuoneen pöydällä olivat juuri käsille saatavina ja piirsin niillä tyynylle kimonopukuisen naisen, johon katsoin mallia japanilaisen puupiirroksen kirjasta. Ja koiran, joka kosiskeli naista. Tyynyyn ompelin vielä nauhan, millä sain sen ripustettua seinälle ja siinä oli ensimmäinen työ vaikka sitä en vielä tiennyt. Japaninmatkan jälkeen ompelin samankokoisia tyynyjä 19x19cm seitsemän kappaletta ja piirsin niihin tussilla Japani aiheita ottaen mallia valokuvistani. Ja sinne piirsin seikkailemaan tietysti koiran. Parin koiran kanssa elävä ihminen näkee koiria unissaankin.

Japanista virisi myös toinen prosessi, joka alkoi ennen matkaa katselemalla japanilaisia puupiirroksia ja fiilistelemällä tunnelmia niistä. Nämä työt lähtivät poikkeuksellisesti niin, että tein yhden työn kerrallaan. Joskus tosin lipsuin jo seuraaviin töihin, mutta pyrin keskittymään vain yhteen. Japanikoira sarjassa koirat saivat ihmisenkaltaisen roolin ja rooliasun. Yritin ensiksi tehdä vain yhdenkokoisia töitä, pieniä neliönmuotoisia, mutta sekin muuttui matkan varrella. On hyvä luopua liian rajoittavista, itseluoduista säännöistä siinä vaiheessa kun ne eivät enää toimi. Näissä kuvissa lähtökohtana olivat siis kirjojen kuvat, joista lainailin tunnelmia, värejä, hahmoja ja maisemia sekä käytin myös omaa valokuvamateriaaliani.

"Samurain oppilas"

Jaahas, tästä tulikin tälläinen retrospektiivinen katsaus vanhoihin teoksiini ja lähtökohtien lisäksi tuli myös tekoprosessien kuvauksia. Olisihan siinä riittänyt juttua ja teoksia vielä pidempäänkin kirjoitukseen, mutta eiköhän tämä nyt riitä. Epäilen, että nämä prosessit ovat tien päässä ja uudet ovat tulosssa, mutta siitä pohdinnasta seuraavalla kerralla.

Loppukaneettina: On lähtökohtia, on.