Natural high healing festival-om ja nam



Uudessa kaupungissa oli vähän virkattu



Lähdimme matkaan perjantai-iltana määränpäänä Uusi kaupunki, joka näytti heti kauniit kasvonsa. Ilta-aurinkoa, merenrantaa ja ihana vanha puutalo, joka oli kotinamme kaksi yötä.
Menimme meren rannan terassille syömään ja tuntui kuin olisimme tulleet ulkomaille tai Muumilaaksoon, oli niin ihanaa. Söin jännittävän mansikka-parsa-juustopizzan ja join lasin valkoviiniä.

 

Edessämme oli mielenkiintoiset festaripäivät: Natural high healing festival, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Viime kesänä olimme Haapsalun joogafestareilla minä, Aslak Kajakki, Aniir ja nyt uutena oli mukana Virginia. Me, ryhmä Hiilarit, joksi itsemme nimitimme, olimme päättäneet ottaa festareista kaiken irti ja sen totisesti teimme!

 



Infopiste



 

 

 

Natural high healing festivaali sijaitsee n.25 minuutin matkan päästä Uudesta kaupungista Narvilinna nimisessä paikassa. Se mainostaa itseään luovuudella, vapaudella ja sydämen tietoisuudella. Luonnonkauniille paikalle on pystytettyjä telttoja, lavoja, katettuja alueita, on ladon ylisiä ja "mummola". Niille on annettu kivoja nimiä niin kuin mummola, ainoa suomenkielinen nimi muuten. Oma suosikkitilani oli White mandala room, jonne menin lauantaiaamuna ensimmäiseen työpajaan klo 8.00.

 



White mandala room



 

Alueella on myös biisoni- ,tukkalehmä- ja lammasaitaus, pieni lampi ja puolentoista kilometrin päässä järvi ja sauna. Vaihtoehtohoitoja sai varata erilliseen hintaan. Tärkeänä ohjelmanumerona oli tietysti  ruokailu ja ruokatelttoja oli ihan kohtuullinen määrä. Tunnelmallinen kahvilakin oli ja oi ne ihanat raakakakut!

 



Raakakakkuja



Auto jätettiin ajetulle pellolle ja samoilla pelloilla oli myös ne lukuisat teltat, jonne nämä keski-ikäiset eivät missään nimessä halunneet majoittautua. Hatunnosto niille, jotka kestivät kylmät yöt teltoissa ja alkeelliset olosuhteet. Festarit olivat nelipäiväiset, mutta me epäilimme, ettemme kestä kuin kaksi päivää hippeilyä ja niin se oli, se riitti, ainakin minulle, kiitti, vaikka kivaa oli.

 

 

Myös lapsille oli järjestetty toimintaa ja tekemistä ja lapsia siellä oli paljon, vauvasta vähän isompiin lapsiin. Festarit olivat sekä päihteettömät, että lihattomat vaikka biisonit ja lehmät kai joskus lihaksi joutuvatkin, mutta eivät meidän lautasille.

 



Happy main stage ja tie saunalle biisoniaitauksen vierestä



 

Vaikeinta oli valinnat. Työpajoja oli paljon ja samaan aikaan monta. Oli joogaa, tanssia, musiikkia, äänipajoja, luentoja, konsertteja, tantraa jne. Olisin itse toivonut enemmän joogatyöpajoja, koska en "ehtinyt" yhdellekään joogatunnille.

Aamun ensimmäinen työpaja, jonka valitsin, oli shamanic chakra healing meditation.

Alussa ohjaaja savutti päällemme puupalan tuoksua ja rummutti shamaanirumpua, sitten teimme chakroja avaavia liikkeitä ja niihin liittyviä äänteitä. Lopuksi oli meditaation vuoro miellyttävän musiikin soidessa taustalla ja viimeisenä makasimme rentoutuksessa joogamatoillamme. Meditaation aikana "verho avautui", maan ja taivaan välillä ja olin hetken yhdessä edesmenneen Pippuri-koiran kanssa. Kyyneleet virtasivat poskilleni. Se oli vaikuttava aloitus festareille!

Sitten kahville, että pysyy jalat maassa ja ajatukset päässä!

 

 

Olimme päättäneet Virginian kanssa mennä "Vapaa nainen" työpajaan ja sinne lähdimme siis seuraavaksi. Naisia pakkautui sisään Heart space tilaan ja ovi suljettiin, ketään ei päästetty enää kesken kaiken tilaan, koska nyt alkoi tapahtumaan!

 

 



Heart space



 

 

Menimme makaamaan lattialle ja ohjaaja piti meditaation, jossa hän kävi sanallisesti läpi koko kehon. Tarkoitus oli päästää irti negatiivisista ajatuksista, mitä useilla meillä liittyy omaan kehoon. Ulkonäköpaineet ja täydellisen kehon tavoittelu ei varmasti ole kenellekään vieras ajatus, olemme useat meistä, peilin orjia. Olin yllättynyt, kun itkua alkoi kuulua monelta suunnalta, olemmeko todellakin näin traumatisoituneita siitä, miltä näytämme? En voinut olla itkemättä muiden kanssa ja tunsin olevani kuin itkijänainen. Se oli kollektiivinen itku länsimaisten naisten vieraantumiselle oman kehon hyväksynnästä. Sille laitettiin stoppi tämän session jälkeen ja heitimme vaatteet pois (ne jotka kokivat sen olevan omien rajojen mukaista). Katsoimme toisiamme, kehuimme toistemme vartaloita, sanoimme olevamme kauniita ja täydellisiä sellaisina kuin olemme. Näimme ja kohtasimme toisemme ilman mitään naamioita tai rooliasuja. Lopuksi ne, jotka halusivat, juoksivat alasti lammelle. Itse en enää jaksanut ryhtyä siihen, olin jo kaikkeni antanut. Intensiivisen työpajan jälkeen keho oli tunteista tulessa ja oli hiukan epätodellinen olo.

 

Siihen tarvittiin tietysti taas ruokaa! Riisiä ja palak paneeria nam!

 

 

 

 

Jatkoimme "vain naisille" työpajoja menemällä Happy main stagelle "Sacred feminine empowering chants" työpajaan. Paja alkoi lupaavasti viattomilla äänteillä ja selostuksilla, miten olemme kadottaneet naiseutemme kehomme ytimestä. Sitten otimme pariksemme "sisaremme", pidimme kiinni toisesta, heiluttelimme kehojamme, huokailimme jne. Ohjaaja lisäsi kortta kekoon kuin paraskin saarnaaja, huokaukset ja huudot voimistuivat ja tunnelma oli kuin kohta räjähtäisi joukko-orgasmi. Pakenin paikalta, minun rajani menivät siinä. Liika on liikaa kokemusten metsästämisessä ja mieluummin antaudun hiljaisuudelle kuin joukkohurmokselle vaikka minua pidettäisiin kuinka estyneenä. Ystäväni jäivät vielä työpajaan ja kertoivat, että tilanne rauhoittui ja lopussa oli hyviä ääniharjoituksia ja sitä "chant osastoa", mitä sen kuvittelin oleva.

 

Happy main stage

 

Ajattelen, että ehkä päihteetön festari tarjoaa päihteiden sijaan hetkellistä irtautumista itsestä niillä menetelmillä, mistä ei tule humalaa eikä krapulaa. Silti festarilla voi olla vähän päissään, hyvällä tavalla varsinkin silloin, kun osaa kyseenalaistaa mihin antautuu. Kännissä 80-luvun lopulla festareilla sekoilleena tämä festari tuntui kivalta, terveeltä ja tuoreelta. Ihmiset nauttivat päihteiden sijaan työpajoista, toistensa seurasta, terveellisestä ruuasta ja olemisesta samanhenkisten seurassa.



Ruoka-alue



 

 

 

 

 

Sitten söin joukko-orgasmin sijaan ihanaa mansikkaraakakakkua, joka korvasi kaiken!

Seuraava työpaja oli Share and play lavalla, jossa oli "Dance energy celebration"sessio. Työpajassa oli tanssia ja elävää musiikkia alkaen harpunsoitosta reivimeininkeihin. Musiikkityylilajit vaihtelivat ja kehoa sai liikutella niin vapaana kuin vain pystyi, nautittiin sen elosta ja olosta, liikkeestä. Tämän pajan jälkeen, joka myös kesti parisen tuntia, alkoi paukut olemaan vähissä ja hipsimme Aniirin kanssa sinne, mistä aamulla lähdin liikkeelle, White mandala roomiin, jossa oli "Alchemy of sound" paja.  Aaah ihanaa, siellä sai maata ja kuunnella gonginsoiton lisäksi muitakin hauskoja soittimia, sadekeppiä ja kaikenlaisia kilkuttimia. Tosiasiassa olin niin puolikuollut, etten oikein edes tiennyt mitä siellä edessä tapahtui, mutta en silti nukkunut vaan olin valveen ja unen välimaastossa. Se ravitsi niin hyvin kehoa ja mieltä, että olin aivan pirteä, kun nousin lattialta. Aslak ja Virginia olivat olleet lammen rannalla ysäribileissä ja hehkuivat intoa ja iloa.





 

Share and play lava

 



 



Ja eikun taas syömään Amrita kahvilaan (hyväntekeväisyyskahvila Amman projekteihin) ja tällä kertaa lämmin toast ja vohveli mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kaikkihan on aina kiinnostuneita siitä, mitä toiset syövät, vai mitä?

Aurinko oli jo laskenut ja kylmä hiipui pikkuhiljaa kehoon. Kevyttoppatakkini, jolle naurettiin päivällä, ei ollutkaan enää niin naurettavan huono idea. Lähdimme ajamaan kohti Uutta kaupunkia, kello oli n.22 ja matkalla näimme peuran hyppimässä pensaikkoon, onneksi ei automme eteen. Viittä vaille valmis täysikuu paistoi auringonkajon kanssa samaan aikaan taivaanrannalla peltojen yllä. Olimme väsyneitä, mutta onnellisia, kun palasimme todella hiljaiseen kaupunkiin ja vielä hiljaisempaan kotiimme ja ihanaan lämpöön. Aniirin kanssa haaveilimme ihan vaan vähän punaviinistä tai mistä vain alkoholitilkasta, mutta hyväksyimme kohtalomme ja painuimme pehkuihin.

 



"Kotipihamme"

 

 

Seuraavana aamuna emme enää skarpanneet kahdeksaksi ensimmäisiin pajoihin vaan söimme rauhassa puuromme ja menimme alueelle vasta yhdeksäksi. Mummolassa oli "Feed your soul meditation"paja, joka oli monella tapaa miellyttävä kokemus. Tila oli hieno, mummolan huoneen seiniin oli maalattu maisemia, katossa riippui kristallilamppu ja huoneessa oli vanhahtavia tai vanhoja kalusteita. Meditaation vetäjä selosti meditaation hyödyistä jne. ja jakoi kirjekuoresta vihreän lapun, jossa oli sanskritinkielinen mantra:

BARA NAM KEVALAM =Olemme kaikki rakkautta.

Meditaatio oli lyhyt ja ytimekäs.

 



Mummola ja meditaatio



 

 

 

Sunnuntaipäivä oli vetelehtimis-ja hengailupäivä yhdessä Hiilareitten kanssa. Kävelimme metsässä runopolulla ja luimme ääneen puissa roikkuvia runoja, kävimme saunassa ja uimassa (jonne Aslak ei päässyt, koska oli naisten vuoro) ja tietysti söimme.

 

 



Hiilarit runopolulla metsässä







 

 



Runopolun tiipii



 

Minä söin lounaaksi tofuburgerin ja ennen kuin lähdimme ajamaan kotiin, papuhässäkän. Viimeinen työpaja, johon osallistuimme porukalla oli Green powerissa tapahtuva "Vocal body jam". Se oli alusta asti hauskaa ääntelyä, laulua ja pientä liikettä musiikin tahtiin. Mieleen tuli alkukantaisten heimojen yhteismusisointi ja toisaalta myös kuorolaulu, jossa lauletaan eri äänillä, korkeuksilla ja vuorotellen kuin vuoropuhellen. Työpajassa oli todella yhteisen tekemisen voimaa ja iloa, heimoontumisen tuntua. Vielä seuraavalla viikollakin minulla soi koko päivän viimeinen laulumme mielessäni:

We are a tribe awakening, listen to the heartbeat of the mother earth....

 

 

Työpaja Green powerissa



 

 

Loppuseremonia oli isoimmassa teltassa, Happy main stagella ja siellä tehtiin esim.joukkomandala niin, että ihmiset olivat "palikoita". Mandalassa kohdattiin edessä olevia ihmisiä eri tavoilla, katsoen silmiin, kätellen, halaten, tehden yhteistä joogaliikettä jne. Mandalan jälkeen saimme kuulla pari ihanaa lauluesitystä ja pienen tytön, Mennin esityksen, missä hän lauloi mitä siinä hetkessä tuli mieleen ja pääsanoma taisi olla, että "kun jättää surun pois, niin kukat kasvaa ja kaikilla on kivaa", tai jotain sinnepäin. Yhteishalauksissa ja loppufiilistelyissä toivoteltiin uskoa unelmiin. Kaikki on mahdollista, niin kuin tämäkin festari, joka täytti jo 5-vuotta ja alkoi yhden ihmisen ajatuksesta, yhdestä unelmasta, joka sai siivet alleen.

 

 

Kotimatkalla kävimme ostamassa jäätelöä ja alkoi sataa, siirryimme todellisuudesta toiseen. Koko viikonlopun paistoi aurinko ja olimme kuin paratiisisaarella kivojen alkuasukkaiden kanssa ja söimme puista mangoja. Sitten palasimme kotiin, missä on kylmää ja märkää ja ruoka pitää hankkia kaupasta jääkaappiin. Niin se on.

Maadoitin itseäni maissilastuilla, liköörihömpsyllä ja sodasta kertovalla leffalla.

Maasta olen tullut ja maassa olen näköjään taas.  

Ooh, aah, om ja nam, se on nyt koettu, kiitos!

 



Festareiden ajan ikuinen tuli