Talven runoja

LUMI, VALKAISEE

Pimeys.

Taivas valkenee

ja lumi putoaa ensimmäisen kerran maahan.

Lumi kimaltelee ja

koristelee viittani säihkyväksi.

Puiden oksissa on lunta

ja hentoisia, keveitä lumihipsuja putoaa hitaasti päälleni

kuin valkoisia höyheniä.

Lumikuningattaren maassa

ei ole huolen häivääkään

ennen kuin varis raakkuu ja herättää

näytelmä loppuu

olen taas minä

minussa.

Järvi on vielä vapaa jään kahleista

ja myrsky iloitsee veden myllerryksestä.

Tuuli heittää vedet rannoille,

puihin, kallioihin

ikkunoissa vinkuu,

paukkuu ja kolisee

herään yöllä monta kertaa säpsähtäen

ja aamulla kävelen rannalla

näen jäätaideteokset

suurinta taidetta maailmassa

ilmainen sisäänkäynti

ja tekijä tuntematon?

Lumi sataa

isoina, märkinä lättyinä

ne tarttuvat vaatteisiin

ja tekevät minusta

elävän lumiakan

lumikoirat mukanaan.

Lumi sulaa ja

sen kylmä sisältö tunkeutuu ihooni.

Veden eri olomuodot

minunkin sisälläni

vaihtelevat jäisestä sulaan

ja laavaan.

JÄRVI, LUISTELEE

Luistelen keskellä järveä

kuin avaruudessa

tähdetkin lähempänä kuin yleensä.

Vapauden tunne

täällä Minälle on tarpeeksi tilaa

ja olen täysin riittävä

kerrankin.

Järven jäällä

ketun jäljet

painuneet lumeen.

Nariseva lumi jalkojeni alla

vain ääni paljastaa tulijat pimeässä.

Täysikuun kuvajainen

jään pinnalla

minunko peilini?

Jään alta kuuluu kalseita kumahduksia

pelästyn

järvihirviön kita kai

ammottaa tyhjyyttään.

Kauhukuvissani näen,

kun järven jää

murtuu samaan aikaan kaikkialta

ja me vajoamme

veden hyiseen syliin

kuin ihmiset Atlantiksen aikaan.

Jään päällä lumikiteitä,

jotka loistavat auringossa

kuin taivaalta pudonneet tähtikatraat

Ei ole todellista

jäällähän on melkein tungosta

niin tietysti

aurinko paistaa.

KOIRAT, PÖLLYÄÄ

Pikkukoiran toppatakki,

jota se inhoaa

ja haukkuu siinä oloaan.

Pakkanen puree isompaakin koiraa

nipistelee tassujen alta

ja niitä nostellaan vuoron perään ylösalas

ja vähän ravistellaan

kylmää pois

Sitten mennään taas niin,

että lumi pöllyää.

Nuoskainen lumi tarttuu pikkukoiran tassukarvoihin

niihin syntyy lumipalloja ja

vedän koiraa perässäni,

kun se nyhtää palloja hampaillaan.

Kotona laitan koiran vatiin

sulatan sen tassupallot vedellä.

Talvinen myrsky yllättää meidät.

Lumi lentää minne sattuu

viima menee kauluksesta sisään

tuimaakin tuulta vasten

rynnätään naurusuin

porokoirani ei jää lumeen makaamaan.

Yöllä herään koiran hätään

laitan nopeasti vaatteet päälle

ja vastentahtoisesti astun ulos

kylmään ja pimeään.

Mutta sitten näen ja vihdoin herään

vihreitä valoja taivaalla

en voi uskoa silmiäni

revontulet

kuolleiden henget tulleet

valaisemaan elävien elämää.

PAKKANEN, TÖRÖTTÄÄ

Talviaamun oranssinen taivaanranta

ja talventörröttäjät,

jotka töröttävät ylväinä

lumikruunut päässään.

Parvekelasit lumitähtiä täynnä

puut ja pensaatkin

saaneet huurretakit päällensä.

Pihalla törmään pieneen lumiukkoon

laitan sen päähän käkkäräisiä oksia

rastatukka, lumiukko.

Tilhet rapistelevat mustamarja-aroniapensaissa

lehahtavat lentoon parvena.

Lunta on tullut koko yön

se on päällystänyt kaiken

kaivan auton lumen sisältä

auraan lumet autotallin katolta

ja saan lumimassat päälleni,

kun ravistelen puuta.

Pukeudun kerroksiin

pitkikset villahousut toppahousut lyhythihainen pitkähihainen villapaita toppatakki pipo ja tumput.

Olen michelin mään

ja kaatuessani kierin pallona vaikka Rovaniemelle saakka.

TALVILAPSI, MUISTELEE

Hengitys huuruaa

ja muistan,

kun kokeilin lapsena jääkö kieli lyhtypylvääseen.

Kyllä se jäi,

mutta olin nopea ja selvisin säikähdyksellä.

Isot lumikinokset olivat Himalajan korkeimpia vuoria,

joita valloitettiin

lumiluolaan vietiin kynttilä

ja kyyhötettiin jännittyneinä

kestääkö tämä.

Pakkohiihtoa Tapanilan majalle

haaveilimme kaakaosta ja tuoreesta munkista,

kun sukset lipsuvat ja lipsuvat.

Jäljennän äidin nimikirjoituksen

ja jään kotiin hiihtopäivänä.

Aikuisena hiihtelen nauttien

sukset eivät lipsu

ja mihinkään ei ole kiire

ei edes kaakaolle.

Hiihdämme mummolan metsässä

painamme omat ladut puhtaaseen lumeen.

Törmäämme toisiin latuihin.

"Kuka pölvästi täällä oikein hiihtää?"

Me pölvästit kiersimme ympyrää.

Saunomme mummolan puusaunassa

sielläkin on ihan hämärää

niin kuin pihalla,

jonne menemme pissalle.

Keskellä pihaa lorotamme

ja puhallamme suustamme huuruisia viestejä mustalle taivaalle

ja sen tähdille.

Palaamme jalkapohjat jäässä saunan lempeään lämpöön,

missä muistan mummon leivinuunissa paistamien pullien tuoksun,

jotka pakastimen päällä

muovikuvun alla odottivat

lukuisia kahvihetkiä.

Niitä oli.

Paljon.

Pullia ja kahvihetkiä.

Jouluaattona tulemme hämärän aikaan

Aku Ankan joulukimara on jo alkanut

lähden moikkaamaan Pekka-hevosta talliin

antamaan porkkanan joululahjaksi.

Sitten rohkaistun

ja kävelen riihen edestä metsään.

Yhtäkkiä kuulen

aivan kuin suden ulvontaa,

juoksen nopeasti takaisin sisälle

en ollutkaan niin urhea.

Lumilyhdyt

ja menneiden aikojen yhdessäolo,

kun koko suku kokoontui mummolaan

ja joulu oli meidän lasten juhla.

Joulupukkikin kävi tuomassa lahjoja

ja palasi kotiinsa vintille.

Sieltä löysimme pukin varusteet

ja sittenhän se oli selvä.

Pukki ei asukaan Korvatunturilla

vaan meidän mummolan vintillä.

Varmaan se tykkäsi siitä sahdista,

mitä pappa valmisti Puolissa

siitähän tykkäsivät kaikki muutkin

joskus vähän liikaakin.

METSÄ, TUNTEE

Kuuset vie mua polkua pitkin

ja metsä näyttää yöllä tehdyt taideteoksensa.

Ei, ei minun tarvitse tehdä muuta kuin katsoa sielun avaraan valkoiseen.

Minä juurrun kuin puu

ikiaikaiseen maisemaan.

Se on viisautta,

että ymmärtää oman kuolevaisuutensa

jouluyönä kun herää pimeydessä

pelkää ja kunnioittaa

omaa rajallisuuden ja keskeneräisyyden haamua.

Ja aamulla herää, kiittää.

Armo.

Tämä elämä on minulle annettu

itse en ole sitä suorituksillani ansainnut.

Vasta satanut lumi

hohtavan valkoinen

kuin puhdas maalauspohja

odottamassa pensseliä ja maalaria.

Vain jäniksen jäljet

ja ultramariininsiniset varjot puista

heijastuu sen pintaan.

Toivon,

että mieleni

olisi yhtä puhdas,

yhtä sininen.

Kaikki menee ohi

tuulen lailla

talven lailla

ja vuodenajat vaihtuvat kiivaaseen tahtiin,

mutta aina vain

Minä Olen

Se sama ihminen.